Toisin katsomista, toisin muistamista

Toisin katsomista, toisin muistamista

 Heli Hiltunen:  Kimallus tarvitsee varjon,  2018, kuva: Hanna Råst

Heli Hiltunen: Kimallus tarvitsee varjon, 2018, kuva: Hanna Råst

Näkyvä ilmeentyy kerroksittain muodostaen uusia säikeitä ja verkostoja tulkintaamme. Jokaisella näkemisen kerralla kiinnitämme huomiomme eri asioihin, palaamme tuttujen elementtien pariin ja löydämme uutta. Katse harhailee taideteoksessa. Näkee sen kautta ja sen mukana.

Heli Hiltusen näyttely Silminnäkijä galleria Anhavalla on monitasoinen näkemisen, tulkitsemisen ja muistojen kokoelma. Hiltunen hyödyntää teoksissaan laajasti eri tekniikoita maalauksesta valokuvaan, kollaaseihin ja videoteoksiin. Niissä kuvat ilmestyvät, haihtuvat tai uppoavat tasojen sisään korostaen muistikuvien häilyvyyttä, joka on yksi näyttelyn kantavia teemoja katseen lisäksi. Näyttelyssä on myös vahva nostalgian tuntu vanhojen kuvien ja esineiden käytön kautta. Niissä lähtökohtaisesti erilaiset tekniikat löytävät yhteisen soinnun muistikerrostumien ilmentäjänä.

 Heli Hiltunen:  Cover-versioita vanhoista lauluista  (vas:  Portrait de l'Artiste,  oik:  Le Jouer de flute ), 2018, kuvat: Hanna Råst

Heli Hiltunen: Cover-versioita vanhoista lauluista (vas: Portrait de l'Artiste, oik: Le Jouer de flute), 2018, kuvat: Hanna Råst

Näkemisen teeman kautta Hiltunen leikittelee myös ajatuksella katsojan ja teoksen kohtaamisesta. Näkemisessä ei ole kyse vain vastaanottamisesta, vaan aktiivisesta vuoropuhelusta. Teosten äärellä on mahdollista nähdä ja heijastaa näkemäänsä takaisin, kokea näkeminen ja oleminen tilassa. Teoskokonaisuudessa Cover-versioita vanhoista lauluista (2018) paperille on kuvan ja tekstien päälle tippunut maalia peittäen osittain tai kokonaan alkuperäisen kuvan. Uusi versio on kuin sokea piste silmässä: kohta mitä ei voi nähdä, mutta josta katsojalla on tietoisuus sen olemassaolosta.

 Heli Hiltunen:  Nyt minä kuulen sen, minkä kerran näin , 2018, kuva: Hanna Råst

Heli Hiltunen: Nyt minä kuulen sen, minkä kerran näin, 2018, kuva: Hanna Råst

Näyttelyssä nimillä on ohjaileva rooli. Teokset kuten Kimallus tarvitsee varjon (2018) tai Nyt minä kuulen sen, minkä kerran näin (2018) luovat molemmat tahoiltaan etäisyyksiä ja syvyyksiä teoksiin. Niissä ikään kuin nimeämisen ja tekniikankin puolesta on tarve olla ottamatta nähtyä vain nähtynä. Sen sijaan jokin upottava tunne painaa katsetta syvemmälle teosten kerroksiin. Konkreettista unenomaisuutta puolestaan löytyy esimerkiksi videosta Unissakävijä 2 (2018), missä ruudulle hitaasti ilmestyy henkilökuva. Kuin leviävä musteläiskä paperilla. Teoksissa tämä hypnoottisen välitilan tunne on vahvasti läsnä.

Maurice Merleau-Ponty kuvailee kirjassaan Silmä ja mieli (1964) taiteilijan tutkimustyön olevan kokonaisvaltaista. Vaikka hän olisi saavuttanut tietyn osaamisen ja tietämisen tason, tulee hän huomaamaan avanneensa uuden alueen missä kaikki hänen osaamansa ilmaisu täytyy sanoa toisin. Hiltusen näyttelyn teokset ovat toisin sanomista ja toisin katsomista. Niissä tulkinnan variaatiot ovat yhteydessä vaihtuvien tekniikoiden kanssa. Ja juuri se, minkä äsken on nähnyt, kyseenalaistuu uudelleen katsominen kautta.

 Heli Hiltunen:  Unissakävijä 2, 2018 , kuva: Hanna Råst

Heli Hiltunen: Unissakävijä 2, 2018, kuva: Hanna Råst


Heli Hiltunen: Silminnäkijä

7. – 30.9.2018
Galerie Anhava, Fredrikinkatu 43, Helsinki

Taistelusta taidetta - Sanna-Mari Paakki kirjoittaa raa’an rehellisiä runoja mielenterveyskuntoutujan arjesta

Taistelusta taidetta - Sanna-Mari Paakki kirjoittaa raa’an rehellisiä runoja mielenterveyskuntoutujan arjesta

Sisko Savonlahden esikoisromaani kääntää valokeilan ihmiseen menestysmyytin varjossa

Sisko Savonlahden esikoisromaani kääntää valokeilan ihmiseen menestysmyytin varjossa