Toden ja epätoden tutkimusmatka

Toden ja epätoden tutkimusmatka

Yksityiskohta The Hunting blinds and Hunting Standards (2005-2008) teoksen metsästysmajasta The Dandy-Rococo.

Yhdysvaltalaisen taiteilijan Mark Dionin teokset kutsuvat katsojaa tutkimaan, tonkimaan, ottamaan etäisyyttä ja astumaan sisään teoksiin. Kattava kokoelma Dionin tuotantoa Whitechapel galleriassa haastaa tarkkailemaan luonnontieteen historiaa, sen instituutioita ja luontoa populaarikulttuurissa. Näyttely on kiehtova kuriositeettikabinetti, jossa erilaisia löydöksiä rakastava voi uppoutua tuntikausiksi teosten äärelle. Uppoutuminen voisi juuri parhaiten kuvata näyttelykokemusta, jossa teokset ilmeentyvät kerros kerroksen jälkeen ja katsoja syventyy näihin tasoihin syväluotaavalla tavalla.

Jotta näyttelystä voisi saada paremman käsityksen, on lähdettävä tutkimusmatkalle kerronnan ja mielikuvituksen maailmaan. Ensimmäisessä galleriahuoneessa ovat esillä teokset The Library for the Birds of London (2018) ja The Hunting blinds and Hunting Standards (2005-2008). Näistä ensimmäinen on suuri häkki, jonka sisään katsoja voi kävellä ja nähdä keskellä olevan omenapuun lisäksi sikin sokin tietokirjoja, kiikareita, metsästystarvikkeita, valokuvia, ja eläviä seeprapeippoja. Teoksessa ihminen samanaikaisesti hallitsee ja menettää kontrollin hallitsemaansa kohteeseen: linnut eivät poseeraa kameralle, eivätkä toisaalta välitä siitä mitä muille esineille käy jättäessään jätöksensä niiden päälle. The Hunting blinds and Hunting Standards kokoaa puolestaan yhteen erilaisia metsästystorneja ja majoja, sekä metsästäjiä. Humoristinen kokoelma esittää metsästäjän ja hänen luomansa interiöörin aristokraattisena ja eleganttina, mässäilijänä ja kulinaristina, teoreettisena tutkimuslaboratoriona tai rauniona, jossa metsästyksen traditio on poistunut muodista. Majat huvittavat, sillä ihmisellä tuntuu aina olleen tarve luoda ympäristöstään itselleen mieluinen ja kotoisa, ja täten rajata itselleen erillinen tila luonnosta.

Yksityiskohtia teoksesta Library for the Birds of London (2018)

Yksityiskohta The Hunting blinds and Hunting Standards (2005-2008) teoksen metsästysmajasta Glutton's lair.

Kiehtovaa näyttelyssä on että se johdattaa katsomaan luontoa ja luonnontiedettä sen rajapinnoilta. Dion leikittelee yksityiskohtien runsaudella, joka näkyy näyttelyssä tarkkaan sommiteltuina kokonaisuuksina ja tiloina, jotka muistuttavat lattiasta kattoon erilaisia tutkimushuoneita tai kabinetteja. Toisessa galleriahuoneessa oleva The Naturalist's Study (2018) luonnontiede yhdistyy mielikuvitukseen, kun rinnakkain asettuvat esimerkiksi kuvat täytetystä jääkarhuista ja esineenä laatikossa oleva yksisarvisen sarvi. Huoneen seinät on vuorattu näyttelyä varten tehdyillä tapeteilla ja tila itsessään on täynnä antiikkihuonekaluja. Dion painottaa, että taiteilijan tulee vastustaa nostalgiaa ja että suhteemme menneeseen on historiallinen, ei mystinen. Huoneen kokonaisvaltainen fuusioituminen toden ja kuvitellun luonnon välillä muistuttaa ihmisen halusta mystifioida luontoa, olla ensimmäisenä löytämässä uutta ja ennennäkemätöntä, ja lopulta tuoda niitä matkamuistoina (ja todisteina) takaisin kotiin.

Tämä samanlainen absurdius toistuu myös Bureau of the Centre for the Study of Surrealism and its Legacy (2005) teoksessa, jossa Manchesterin yliopiston tutkimuskeskuksen ”Surrealismin ja sen perinnön tutkimus” ja Manchesterin museo kutsuivat Dionin yhteistyöhön uppoutumaan unohdettuihin museovarastojen lokeroihin. Lopputuloksena on kokoelma odottamattomia ja mielikuvituksellisia esineitä erikseen rakennetussa toimistossa, jonne voi kurkistaa vain toimiston lasi-ikkunoista.

Yksityiskohtia The Naturalist's Study (2018) teoksesta

Näyttelyn herättämät ajatukset luonnosta ja sen tallentamisesta pinoutuvat arkistomaisesti vetolaatikoihin ja pieniä löydöksiä on paljon kuten The Thames Dig (1999) teoksessa, jossa Dion kävi läpi kaivauksia Millbankin alueella yhteistyössä historioitsijoiden, kaupunkiasiantuntijoiden, ekologien ja vapaaehtoisten kanssa. Kaivauksista paljastuneet esineet on luokiteltu muun muassa metalliesineisiin, posliineihin, kolikoihin, luihin ja leluihin. Samalla teos paljastaa monikerroksellisen historian Lontoon maaperästä. Kaapiston laatikoita avaamalla paljastuu aina uusi kerrostuma esineitä, joilla on jotain yhteistä ja silti jokaisella oma tarinansa. Jokainen säie ottaa oman suuntansa tulkinnassaan. Kaapisto itsessään korostaa tätä kerroksellisuutta lokerikkoineen, joita on taso toisensa päällä. Tutkimisen määrä ei lopu missään vaiheessa ja se pitää hienovaraisesti otteessaan, olematta kuitenkaan liian ylitsepursuava.

Tate Thames Dig (1999) ja yksityiskohta

Jos aiemmat huoneet eivät tuntuneet kuriositeettikabinetilta, niin viimeistään teos The Wonder Workshop (2015) tekee sen. Teosta varten Dion valmisti tiiminsä kanssa esineitä ”Wunderkammer” teemalla , pohjaten 1600-luvun kaiverruksiin. Piirustuksista inspiroituneena tiimi loi veistoksia maalaten ne pimeässähohtavalla maalilla. Lopputulemana on pimeä huone, jonka seinällä olevilla hyllyillä on hohtavia eläimiä ja esineitä, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon, hävinneet tai vanhentuneet. Pimeässä loistavat esineet esitetään kuin niitä olisi säilytetty tätä päivää ja tulevaisuutta varten. Samalla ne ovat etääntyneitä, abstrakteja alkukuvia, joihin meillä ei ole enää kontaktia.

The Wonder Workshop (2015)

Dionin näyttely kietoo taiteen ja luonnontieteen toisiinsa, ja ylittää rajapintoja esittämisen tavoissa. Vaikka monien teoksien ulkoinen estetiikka on vanhaa, antiikkista (ja nostalgista), on teosten takana suurempi tarve määritellä suhdettamme luontoon, tapaamme estetisoida sitä ja kantaa paloja luonnosta mukanamme kotiin ja tulevaan. Dion asettaa pohtimaan sitä, missä määrin ihminen on osa luontoa ja missä määrin etääntynyt siitä. Missä vaiheessa luonnosta tulee kuriositeetti, joka ei ole enää lainkaan tavoitettavissa ympäristöstä, vaan nähtävissä ainoastaan ihmisen luomissa tiloissa ja lasipurkeissa? Miten se lopulta muokkaa tapaamme kuvitella luontoa?


Mark Dion – Theatre of the Natural World
Whitechapel Gallery, Lontoo

Näyttely loppui 13.5.2018

Whitechapelissa nähtävissä seuraavaksi:

ISelf Collection: Bumped Bodies, 10.4.–12.8.2018

Killed Negatives – Unseen Images of 1930s America, 16.5.–26.8.2018

Film London Jarman Award: A Journey Through the First Decade, 15.5.–10.6.2018

Kumpulassa raikaa kamarimusiikki, jota kuunnellaan sukkasillaan hymy huulessa

Kumpulassa raikaa kamarimusiikki, jota kuunnellaan sukkasillaan hymy huulessa

Antonia Hamberg avasi kotiovensa kaikille taiteen vuoksi

Antonia Hamberg avasi kotiovensa kaikille taiteen vuoksi