Kuoleman kevään silminnäkijät

Kuoleman kevään silminnäkijät

Keväällä 2018 Suomi on pullollaan vuoden 1918 tapahtumia käsitteleviä näyttelyitä. Lähes jokainen museo tuntuu tarttuneen aiheeseen tavalla tai toisella. Sisällissotaa tarkastellaan missä mitenkin esimerkiksi paikallishistorian, aseiden tai vaikkapa pankin historian näkökulmasta. Ei siis liene yllätys, että myös koko Suomen historiaan erikoistunut Suomen kansallismuseo on kantanut kortensa kekoon. 

Kasvot 1918 on esillä Kansallismuseon pop up-tilassa museokaupan yhteydessä, ja sinne on vapaa pääsy. Näyttely kuljettaa museovieraan läpi veriseksi muuttuneen kevään ja kurkistaa hieman siitäkin edemmäs, valottaen sodan tapahtumaketjua ja seurauksia vuonna 1918 valokuvattujen ihmisten kautta. Pääosassa ovat ennen kaikkea itse sodan eläneet ihmiset. Sodan vaiheita tarkastellaan muotokuvien läpi: mitä Suomessa tapahtui 17. maaliskuuta, kun rouva Grönberg saapui valokuvattavaksi helsinkiläiseen Atelier Nyblin -studioon?

Historiallisesta näkökulmasta Kasvot 1918 ei juuri tarjoile uutta tietoa, sillä sodan vaiheet käydään läpi varsin pintapuolisesti valokuvastudion steriilissä ympäristössä otettujen kuvien ja lyhyiden infotekstien avulla. Toisaalta juuri lähestymistapansa vuoksi Kasvot 1918 onnistuu järisyttävällä tavalla sodan inhimillisten vaikutuksien ja seurausten ruumiillistamisessa.  Valokuvassa hassuttelevan, varmana poseeraavan tai pelkoaan peittelevän ihmisen edessä siintävää kohtaloa on vaikea sisäistää. Kuinka kuolemattomaksi nuokin nuoret itsensä kuvaushetkellä vielä ajattelivat? Termien punainen ja valkoinen takana oli todellisia ihmisiä ja jonkun läheisiä, ja moni jäi myös vastakkainasettelun ulkopuolelle. Ruumisrivistöt ja poltetut rauniokaupungit puhuvat omalta osaltaan karua kieltään sodan todellisuudesta. Epätasa-arvosta, poliittisista ristiriidoista, lamasta ja nälästä maksettiin sata vuotta sitten hirvittävää hintaa.

 Samana aamuna kun rouva Grönberg saapui valokuvattavaksi keväällä 1918, tavoitti tieto valkoisten suurhyökkäyksestä Tampereen. 

Samana aamuna kun rouva Grönberg saapui valokuvattavaksi keväällä 1918, tavoitti tieto valkoisten suurhyökkäyksestä Tampereen. 

Kasvot 1918 jää helposti kummittelemaan päähän varsinkin niiden kuvien osalta, joita ei ole otettu studiossa. Luurangoiksi kuihtuneet ruumiit, menehtyneen poikansa vierellä kunniavartiota pitävä isä ja minuuttien päässä siintävää kuolemaansa vartova mies ovat kaikki sellaisia näkyjä, joihin nykyhetkessä elävän suomalaisen on luultavasti vaikea todella samaistua, mutta jotka kyllä ravistelevat päästä varpaisiin. 

Yksi näyttelyn häkellyttävimpiä ja koskettavimpia kuvia on myös Kymin pikkupunakaartilaisista otettu valokuva. Pituusjärjestykseen asettuneet lapset ovat pukeutuneet pieniksi aikuisiksi. Heidän ilmeensä ovat tallentuneet kameralle vakavina. Jokaisella on kädessään pistimellä varustettu leikkipyssy, ja vain kehojen lapsekkuus erottaa pojat näyttelyssä nähtävistä aikuisista miehistä aseineen ja varmoine otteineen. 

Vuoden 1918 tuoksinnassa kuoli lähes 2 000 alle 17-vuotiasta lasta, joista nuorin oli tiettävästi yhdeksänvuotias punakaartilainen. Myös sodan jälkeen vankileireille joutuneiden noin 100 000 hengen joukossa oli lukuisia lapsia vastasyntyneistä teini-ikäisiin. Moni ei palannut koskaan kotiin. Näiden faktojen äärellä näyttelyvieraan on vaikea olla miettimättä, kuinkakohan kävi kuvan pojille.

 Sata vuotta sitten yhteiskunnalliset jakolinjat ja poliittiset vakaumukset ulottuivat lapsuuteen saakka. Kymin pikkupunakaartilaiset poseerasivat vakavina kameralle vuonna 1918. 

Sata vuotta sitten yhteiskunnalliset jakolinjat ja poliittiset vakaumukset ulottuivat lapsuuteen saakka. Kymin pikkupunakaartilaiset poseerasivat vakavina kameralle vuonna 1918. 

Vaikka tila on ollut hyvin rajallinen, näyttelyssä ei ole unohdettu myöskään nykypäivän perspektiiviä. Aalto-yliopiston lavastustaiteen opiskelijoiden töissä puheenvuoro siirtyy nykypolville. He katsovat taaksepäin kansakunnan veriseen häpeäkohtaan ja tarkastelevat sotaan johtanutta yhteiskunnallista kahtiajakoa sadan vuoden tarjoaman välimatkan päästä. Näyttävät työt saavat katsojan pohtimaan kriisin vaikutuksia yksilöön, perheeseen, kotiin ja yhteiskuntaan. 

Esimerkiksi Anna Raatikaisen, Aino Väisäsen ja Helka Saariniemen teos "Olin" sitoo museovieraan eteensä pitkäksi aikaa. Teatterilavasteiden taustaa muistuttava työ tiivistää esittelytekstinsä avulla ihmiselon pienuuden ja haurauden yhdelle kankaalle ja kysyy, mitä ihmisestä ja elämästä jää lopulta jäljelle. Mitä sisällissodan kaltaiset kauheudet jättävät jälkeensä? Ja ennen kaikkea, mitä jälkipolvilta jääkään näkemättä, kun he katsovat pienessä hetkessä tallennettuja valokuvia ja kuuntelevat vuosien saatossa virheettömiksi hioutuneita tarinoita?

Sisällissodan aiheuttamat arvet ovat yhä syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kasvot 1918 -näyttelyn alkusanoissa esitetään myös kiinnostava ajatus, jonka mukaan hävinneiden kohtaloista vaikeneminen on jättänyt suomalaiseen kulttuuriin uhria syyllistävän perinnön. Aivan kuten nykyisen yhteiskunnallisen keskustelun seuraaminen, myös nousevien teatterialan toimijoiden teokset kuitenkin osoittavat, että vuoden 1918 tapahtumat puhuttavat ja mietityttävät edelleen eikä historian kipukohtia olla enää lakaisemassa maton alle. Vihdoin sata vuotta myöhemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa on sijaa sekä voittajien että häviäjien kohtaloille, traumoille ja näkökulmille. 

 Aalto-yliopiston opiskelijoiden Anna Raatikaisen, Aino Väisäsen ja Helka Saariniemen työ  Olin  sulkee sisäänsä pelkäksi varjoksi haalistuvan elämän. 

Aalto-yliopiston opiskelijoiden Anna Raatikaisen, Aino Väisäsen ja Helka Saariniemen työ Olin sulkee sisäänsä pelkäksi varjoksi haalistuvan elämän. 


Kasvot 1918 on esillä 30.4.2018 saakka
Kansallismuseo, Mannerheimintie 34 Helsinki

Lisätietoja näyttelyistä ja aukioloajoista museon löydät kotisivuilta.

Sasha Rotts vie meidät koulunpenkille, jolla emme ole istuneet aiemmin

Sasha Rotts vie meidät koulunpenkille, jolla emme ole istuneet aiemmin

Historian ja taiteiden ystävä viihtyy Fiskarsissa

Historian ja taiteiden ystävä viihtyy Fiskarsissa