Ruumiillisuuden paino

Ruumiillisuuden paino

  No life lost II , 2015

No life lost II, 2015

Menetys, suru ja haavoittuvaisuus tuntuvat kehossa muodottomina, möykkymäisinä painoina. Niitä on vaikea paikallistaa. Belgialaisen taiteilijan Berlinde De Bruyckeren näyttely Sara Hildénin taidemuseossa asettaa vasten tämän painon tunteen kanssa. Vääntyneet muodot ilman päätä tai raajoja muistuttavat siitä, mitä ruumis on joskus ollut. Vaikka De Bruyckeren veistoksien hahmoissa onkin jotain tunnistettavuutta, etääntyvät ne esittämisessään. Kehollinen kokemus on kouristelevaa.

De Bruyckere työskentelee nahan ja epoksin lisäksi vahan kanssa, joka kerros kerroksen päälle maalattuna näyttää iholta: se kuultaa läpi, on mustelmilla ja läikikästä. Muotteina toimivat niin ihmiskeho, oksat kuin puunrungotkin. Alunperin taidemaalarina aloittaneen De Bruyckeren veistoksissa on samaa kerroksellisuutta kuin maalin levittämisessä. Tummanpuhuvuus ja kärsimys yhdistyvät teosten esteettiseen vetovoimaan. Niissä ihmisyyden ja ruumillisuuden kipukohdat löytävät keskustelukumppaneita keskiajan uskonnollisen kuvaston ja maalaustaiteen historian lisäksi esimerkiksi Francis Baconin maalauksista, joiden kanssa De Bruyckeren teoksia on esitetty rinnakkain The Gemeentemuseum Den Haagissa.

 Vasen:  It almost seemed a lily IV, 2017 , oikea:  The muffled cry of the unrealizable desire, 2009-2010

Vasen: It almost seemed a lily IV, 2017, oikea: The muffled cry of the unrealizable desire, 2009-2010

Näyttelyssä veistosten rinnalla on nähtävissä piirustuksia, sekä sekatekniikalla toteutettuja, kolmiulotteisuuteen muuntuvia tauluja. Kaikissa näissä ruumiillisuuden läsnäolo toistuu. Esimerkiksi teoksessa Pioenen (2017-2018) massiivisten taulun kehyksien tausta on vuorattu vanhalla tapetilla, josta valuu ulos vahamaisia muotoja ja tekstiilejä. Teos ilmentää murheellisesti rapistuvan talon seiniä ja lakastuvien kukkien olemusta. Ne pakottavat meidät kohtaamaan elämän kiertokulun yhä uudestaan ja uudestaan. Väkivallan ruumiillistumia kuvastavat myös teoksen Embalmed–Twins I–II (2017) puunruhot, joiden oksat ja niiden ympärille kiedotut kankaat muistuttavat amputoituja tai katkaistuja raajoja.

  Pioenen, 2017-2018

Pioenen, 2017-2018

  Embalmed-Twins I-II, 2017

Embalmed-Twins I-II, 2017

Valtaosa teoksista on esitetty erilaisten antiikkikaapistojen ja lasikupujen alla, jolloin teokset ovat kuin tutkielma luonnontieteellisen museon obskyyreistä löydöksistä ihmisyyden alkujuurilta. Näin on myös museon pääaulaan asetetun teoksen No life lost II (2015) kohdalla, joka esittää vanhasta antiikkikaapista ulos pursuavia hevosraatoja. De Bruyckere kuvailee hevosten olevan metafora sodan viattomille uhreille ja ne kytkeytyvät Sara Hildénin museossa Suomen sisällissodan muistovuoteen. Hevosten silmät on sidottu liinoilla, joka viittaa taiteilijan toiveeseen rauhoittaa isoa eläintä hädän keskellä.

Näyttely on melankolisen hiljainen ja kaunis kokonaisuus, joka puhumattomuudessaan sanoo paljon. Teoksissa kauhu, lohtu ja väkivalta tuntuvat kehollisina kokemuksina, keveyden ja raskauden tuntemuksina. Kuolevaisuuden teemasta avautuu mahdollisuus tarkastella ruumiillisuutta yksilöllisenä ja sosiaalisena ilmiönä. Mitä kehollisuus ja vanheneminen merkitsevät tässä ajassa? Entä kuinka kunnioitamme omaa ja muiden kehoja? Kehon sanaton kommunikointi, sen hiljaisuus, täyttää näyttelytilan ja mielen. Teosten edessä niille osoittaa kunnioitusta kehon katoavaisuuden muistoksi.

  Inside Me II, 2011

Inside Me II, 2011

  J.L., 2006

J.L., 2006


Berlinde de Bruyckere
10.2.–20.5.2018
Sara Hildénin taidemuseo, Laiturikatu 13, Tampere

Markku Envallin esseiden pysähtymätön liike kutsuu iloon

Markku Envallin esseiden pysähtymätön liike kutsuu iloon

Matti Kalkamon musta huumori saa nauramaan kuolemanvakavien asioiden äärellä

Matti Kalkamon musta huumori saa nauramaan kuolemanvakavien asioiden äärellä