Tekijän ääni: Aura Nurmi

Tekijän ääni: Aura Nurmi

Laitoitko sä tahalleen sen laamapaidan väärinpäin,
noin niinkuin lappu eteen?

Mitä jos laittaisit sen laamapaidan vaikka päähäsi?
Tai mitä jos pukisit sen jaloista päällesi?

Laitoitko juuri laamapaidan
noin fiksusti jaloista päällesi?

Mitä jos mentäisiin naapurin iso-Janikalle näyttämään
kuinka fiksusti täällä osataan pukea?

Kävitkö sä oikeasti juuri
ulkona noin pukeutuneena
naapureille näyttäytymässä?

Pelkkä laamapaita päällä? 

 Aura Nurmi. Kuva: Heta Saukkonen

Aura Nurmi. Kuva: Heta Saukkonen

Kirjoitin valikoimani runon käytyäni Taija Tuomisen omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssin, joka teki suuren vaikutuksen.Tämän runon ja sen kurssin jälkeen ymmärsin, kuinka ja mitä haluan oikeasti kirjoittaa. Asiat menneisyydessäni, jotka olin lakaissut maton alle, vaivasivat minua todellisuudessa joka yö. En vain tiennyt, mistä saisin ne naaraseijonan voimat, jotka auttaisivat minua kirjoittamaan esimerkiksi lapsuudessani kokemat pimeydet itsestäni. Saati julkaisemaan ne kirjana. En tiedä edelleenkään. 

Valitsin tämän tekstin, koska se symboloi suurta muutosta. Tämän pienen runon jälkeen hylkäsin kaikenlaiset Hyvän Runon ihanteet ja aloin toden teolla kirjoittaa. Kävelin suoraan kohti kipua ja häpeällisiä tilanteita. Surullisiin runoihin marssi eminemejä, spaissareita, tamagotcheja, henkilöhahmoja ja puhetta, vaikka moni varoitteli niistä sanoen, että näin ei synny ikuisesti kestävää runoutta. Kokoelmani päättyy puhekieliseen ja rönsyilevään epärunoon, jota nykyään kutsutaan trendikkäästi spoken wordiksi. Tässä runossa mainittu henkilö, iso-janika, esiintyy kirjassani Villieläimiä useamminkin.

Sekoitan omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota avoimesti teksteissäni. En voi siis itsekään väittää, että ne ovat totta, näin se tapahtui, vaan tunnustan muistini aukkoisuuden ja spekuloin tapahtumilla. Alitajuista ja painajaismaista tunnelmaa loin jättämällä asiat usein viitteellisiksi. Kokoelmasta luettuna runojani ymmärtää ehdottomasti paremmin, yksinäisinä ne ovat orpoja näkyjä. Suhtaudun kokoelmaan niin kuin esitykseen, teen samanlaisia kompositioita. Tämän takia en hirveästi harrasta esimerkiksi runokirjoille tyypillisiä osastoja, pikemminkin teatterin näytöksiä. 

Olen esittänyt kirjan kaikkia runoja useampaan kertaan, siksi niissä on puhekielisyyttä ja väljyyttä. Joku saattaa pitää tätä niiden heikkoutena, sillä vieläkin runon ihanteena pidetään tiiviyttä ja kerroksellisuutta. Tämä runo on suora paperilla, mutta esittäessä sille voi luoda todella monta tulkintaa riippuen esimerkiksi siitä, mihin äänensävyyn sen päätän. 

Ps. tekstin laamapaita ei ole lasten paita, jossa on laaman kuva, vaan harsomainen aluspaita, joita muistan käytettäneen niinä vuosina, kun Suomessa oli lama (tietenkään en silloin tiedostanut sitä). Minua huvitti kirjoittaessani sanan laama ja lama samankaltaisuus.

Teksti: Aura Nurmi


Tekijän ääni on #AESTHETICin uusi palsta, jolla julkaistaan taiteilijoiden töitä. Samalla tekijälle annetaan mahdollisuus kertoa työstään vapaasti omin sanoin. Aiemmat Tekijän äänet löydät täältä.

Matti Kalkamon musta huumori saa nauramaan kuolemanvakavien asioiden äärellä

Matti Kalkamon musta huumori saa nauramaan kuolemanvakavien asioiden äärellä

Sasha Rotts vie meidät koulunpenkille, jolla emme ole istuneet aiemmin

Sasha Rotts vie meidät koulunpenkille, jolla emme ole istuneet aiemmin