Meret Oppenheim toi feminismin surrealismiin herkästi ja leikitellen

Meret Oppenheim toi feminismin surrealismiin herkästi ja leikitellen

Tämän aikakauden ja eritoten #metoo -kampanjan vauhtiin tönäisemä kohu miestaiteilijoiden käyttäytymisestä, naisten kaltoinkohtelusta ja taiteilijamyytin, suoranaisen taiteilijaneron aseman murentumisesta on loistava hetki esitellä surrealistitaiteilija Meret Oppenheim Espoon modernin taiteen museo EMMA:ssa. 

Edellisen kerran Oppenheimin taidetta esiteltiin Suomessa parikymmentä vuotta sitten, silloin Helsingin kaupungin taidemuseossa. Nyt esillä oleva Mielen peilit -näyttely tuo esiin Oppenheimin itsensä lisäksi myös tämän aikalaistaiteilijoita ja perustuu pääasiassa Thomas Levyn taidekokoelmiin. Nähtävillä on parisensataa työtä: maalauksia, esineteoksia, runoja, koruja, grafiikkaa ja pienoisveistoksia. 

Kuva: Ella Tommila, EMMA

Surrealismi on tyylilajina vaikeasti ymmärrettävä taiteenmuoto, johon paras suhtautumistapa on ehkä suorastaan olla ymmärtämättä sitä. Taide kohoaa ihmisen sisimmästä, uni- ja henkimaailmasta ja teoksia on lähes mahdoton selittää järkevästi. Kauden ollessa vahvimmillaan 1920- ja 30-luvun taitteessa yhteiskunta oli vielä kovin misogyyninen ja kaikin puolin miesvoittoinen. Naistaiteilijan asema oli edelleen surkea ja taiteilijaan yleisesti liitetty nerous koski ainoastaan miehiä.

Meret Oppenheim oli poikkeus. Sveitsiläis-saksalainen Oppenheim (1913–1985) on harvoista surrealistinaisista kuuluisin. Hän jätti koulunsa kesken haluttuaan taiteilijaksi ja lopetti suhteensa aikalaistaiteilija Max Ernstiin noin vuoden seurustelun jälkeen, koska halusi säilyttää vapautensa. Myöhemmin Oppenheim ymmärsi, kuinka hyvä teko oli, sillä taideopintojensa alussa oleva naistaiteilija olisi varmasti jäänyt jo mainetta niittävän Ernstin tallomaksi.

Oppenheimin itsetietous ja rohkeus ajoivat tekoihin, joita ei voi kuin katsoa ylöspäin. Surrealismi, kuten kaikki muu taide siihen asti, koettiin miehiseksi. Miehistä oli jo se, että taiteilija oli itse mies. Muodoilla leikittelevä surrealismi oli Vakavaa Älykkäiden Miesten Puuhaa ja sitä saattoi ymmärtää varmasti pelkästään samanlainen Älymystö, joka pelkistä miehistä koostui. Oppenheim toi surrealismiin naiseutensa lisäksi myös huumorin, herkkyyden ja feminismin. Kuinka hän kehtasikaan rikkoa samalla sekä mieheyden että myös Vakavan Taiteen rajoja? Hän kehtasi, ja kehtasi paljon muutakin.

Pariisissa vuonna 1932 Oppenheimin tuttavapiiri koostui aikalaistaiteilijoista, Ernstin lisäksi esimerkiksi André Bretonista ja Alberto Giacomettista. Ryhmään ei juurikaan hyväksytty naisia. Breton oli surrealismin perustaja ja johtohahmo yhdessä Ernstin kanssa. Oppenheim oli ryhmän muusa, malli ja monen rakastajatar, mutta samalla kuitenkin myös tasavertainen taiteilija.

Jokunen aika sitten Helsingin Sanomat julkaisi pidemmän artikkelin miestaiteilijoiden häikäilemättömyydestä. Koko artikkeli alkaa Pablo Picassson sanoin "Naiset ovat joko jumalattaria tai kynnysmattoja". Tämän jälkeen hän tumppasi tupakan rakastajattarensa poskeen. Tismalleen saman Picasson kanssa aikaa vietettyään Oppenheim viehättyi jostakin miehen heittämästä ajatuksesta siitä, miten kaikki voisi olla turkispeitteistä. Tämä sai Oppenheimin tekemään ehkä kuuluisimmaksi jääneen teoksensa, Object in Fur (1936), karvalla vuoratun teekupin, sen lusikan ja alusen. Hän itse totesi tehneensä vaikka mitä muitakin upeita teoksia, ja ihmetteli kyseisen kupin aiheuttamaa kohua, mikä toki on perusteltua. Mutta jokaisella taiteilijalla on kuitenkin se Chanelin vitosensa, josta he jäävät historiankirjoihin pysyvästi.

Karvakupin lisäksi Oppenheim loi muita turkispäällysteisiä esineitä, kuten sormuksia ja kenkiä. Hän ei rajoittanut kummallisten tavaroiden tuotantoa kuitenkaan vain turkikseen, vaan teki hämmästyttäviä asuja ja asusteita milloin mistäkin materiasta. EMMA:n näyttelyssäkin nähdään useita, suorastaan hulvattomia asuja ja päähineitä, kuten esimerkiksi valtava pupunkorvin koristeltu hattu.

Kuva: Ella Tommila, EMMA

On mahdoton olla huomaamatta feministissävytteisiä viittauksia monessa teoksessa. Ne eivät ole vain hupsuja esineitä, vaan ne kertovat syvemmän tarinan. Silloin niillä on selkeä tarkoitus ja painoarvo, ne eivät voi olla kaikessa absurdiudessaan dadaa. Tämän kaiken voi varsin helposti lukea tämänkin kirjoituksen kuvituskuvista: esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa näkyy valmiiksi ommellut rintapussit raidallisessa paidassa. Vaikka teokset voivatkin olla arkipäiväisiä esineitä, ne sisältävät viittauksia naisen seksuaalisuuteen sekä feminiinisyyden hyväksikäyttöön vastakkaisen sukupuolen toimesta. 

Oppenheimin tuotanto ei suinkaan rajoitu pelkkiin esineisiin. Hän maalasi, piirsi ja veisti, valokuvasikin. Lisäksi hän toimi valokuvamallina. Tunnetuimmat valokuvat hänestä on ottanut taiteilija Man Ray. Näitäkin teoksia on nähtävillä nyt Espoossa. Oppenheim on valokuvissa ihmeellisen avoin. Hän ei peittele mitään. On upeaa, miten voimakas naishahmo voi näyttää itsestään kaikki puolensa.

Erittäin merkittävää Oppenheimin ajattelutavassa on myös se, että hänestä taide oli täysin androgyynia. Hän kritisoi myös vahvasti ihmisen jakamista kahteen sukupuoleen. Tällainen rohkea ajattelu tuon aikakauden naiselta häkellyttää nykypäivänkin katsojaa  Espoossa.

Man Ray: Erotique voilée, 1933, valokuva
Malli: Meret Oppenheim


Meret Oppenheim: Mielen peilit
EMMA, Espoo Museum of Modern Art

12.8.2018 saakka
Ahertajantie 5, Espoo

Lisätietoja näyttelystä ja sen aukioloajoista museon kotisivuilta.

Kari Vehosalo: "Jos kaikki olisivat hieman tasa-arvoisempia, kaikilla menisi hieman paremmin"

Kari Vehosalo: "Jos kaikki olisivat hieman tasa-arvoisempia, kaikilla menisi hieman paremmin"

Kaikuja graffitista

Kaikuja graffitista