Taistelusta taidetta - Sanna-Mari Paakki kirjoittaa raa’an rehellisiä runoja mielenterveyskuntoutujan arjesta

Taistelusta taidetta - Sanna-Mari Paakki kirjoittaa raa’an rehellisiä runoja mielenterveyskuntoutujan arjesta

”Sinulle. Ehkä sinuunkin sattuu.”

Näillä sanoilla alkaa Sanna-Mari Paakin, 26, vastikään julkaistu esikoisteos Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi (Books on Demand, 2018).  Mielenterveyskuntoutujan arkea kuvaava runokokoelma on herättänyt runsaasti kiinnostusta sosiaalisessa mediassa. Runoilija itse vasta totuttelee uuteen titteliinsä.

”Tuntuu omituiselta. Tämä runokokoelma on isoksi osaksi päiväkirjani. Se sisältää minusta synkimmät vaot ja kolot. Nyt kun ihmiset pitelevät niitä sanoja ja salaisuuksia käsissään, tuntuu vähemmän yksinäiseltä. Joku kuulee ja toivottavasti myös löytää itselleen jotain tästä kirjasta, oli se sitten lohtu tai vertaistuki”, Paakki kertoo.

Herkkä aihe kumpuaa Paakin omasta elämästä. Hänellä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö ja ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy sosiaalisten tilanteiden pelkoa, julkisten paikkojen pelkoa sekä paniikkikohtauksia. Nämä tekevät hänestä usein surullisen ja vereslihalla olevan. Kaikki tunteet ovat suuria, ja ravistelevat täydellä voimallaan. 

Sairaudet vaikeuttavat Paakin elämää huomattavasti. Useimmiten päivät kuluvat sohvan nurkassa Netflixin kanssa tai peiton alla Disney-klassikoiden parissa. Vaikka voimat ovat usein koetuksella, kokemuksista muodostui 120 sivuinen runokokoelma verrattain nopeasti, muttei suinkaan kivuttomasti. 

”Alun perin tämä runokokoelma näytti hyvin erilaiselta. Kaikki oli paljon kauniimpaa ja ruusuisempaa. Aloitin projektin vuonna 2016 ja kirjoitin hyvin pian melkein 70 sivua. Sitten se kaikki jäi kesken. Vihasin jokaista tekstiä, mikään ei tuntunut omalta ja kirjoittaminen tuntui vaikeammalta kuin koskaan. Puolitoista vuotta olin kirjoittamatta, kunnes lopulta totesin, että minun täytyy kirjoittaa tästä juuri sellainen kuin minä olen. Päätin siis kirjoittaa täysin rehellisesti ja raa'asti siitä, millaista arkeni on mielenterveysongelmien kanssa. Alkunsa se sai siis siitä, että päätin lopulta olla täysin rehellinen itselleni.”

2018-10-03 12.47.26 1.jpg

Osasyynä kirjan julkaisun venymiseen oli myös Paakin kohtaama, Ylilaudalla masinoitu vihakampanja. Julman nettikirjoittelun syynä oli Paakin ja Elina Sorsan aloittama somekampanja #tissiviikko, joka pyrki taistelemaan rintojen yliseksualisointia vastaan. Paakkia herjattiin ja hän sai osakseen tappo- ja raiskausuhkauksia. Hänen kaikki yhteystietonsa jaettiin julkisesti, jolloin kiusaaminen tunkeutui puhelimitse myös hänen kotiinsa. Kiusaamisesta tuli jokapäiväistä helvettiä.

Paakin kokema ryöpytys ja häiriköinti satuttivat, traumatisoivat ja aiheuttivat takapakkia kuntoutumiseen. Se vaikeutti myös kirjoittamista: hän ei kyennyt luottamaan itseensä ja työhönsä enää lainkaan. 

”Minut poljettiin niin alas, että en nähnyt itsessäni enää mitään hyvää. Sairastuin vaikeammin ja vetäydyin kotiini. Näitä tapahtumia en käsittele tässä teoksessa, mutta ehkä joskus. Nämä haavat ovat liian tuoreita vielä, en ole valmis”, hän muistelee parin vuoden takaisia tapahtumia.

Kun pahin jäi taakse ja Paakille itselleen oli selvää mitä hän runoteokseltaan haluaa, kirja syntyi lopulta hyvin nopeasti. Alkuperäisistä teksteistä mukaan pääsi noin 5-8 kokonaista runoa tai niiden osia. Suurimman osan teksteistä hän kuitenkin kirjoitti kevään ja kesän 2018 aikana.   

Perinteisten kustantamojen sijaan Paakki päätti julkaista teoksensa omakustanteena Books On Demand –palvelun kautta. Hän valitsi BoD:lta paketin, jonka kautta sai itselleen ISBN-koodin ja julkaisuavun. 

”Päädyin tähän ratkaisuun puhtaasti siksi, että pelkäsin liikaa käsikirjoituksen lähettämistä eteenpäin. Pelkäsin, että kukaan kustantaja ei haluaisi julkaista tätä kokoelmaa. Runot eivät myy samalla tavalla kuin muut kaunokirjalliset teokset”, hän sanoo suoraan.  

Kokemus oli kuitenkin ennen kaikkea opettavainen, ja Paakki suosittelisikin omakustanteen tekemistä kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. 

”Opin käyttämään ystävän avustuksella kuvankäsittelyohjelmaa, opettelin itse käyttämään InDesignia ja taittamaan. Näistä taidoista on minulle varmasti hyötyä vielä joskus tulevaisuudessakin. BoD tarjoaa useamman tavan kirjan julkaisuun. Sieltä voi siis valita palveluita niin pitkälle, että sinulle jää vain käsikirjoituksen kirjoittaminen, mutta se on tietysti kalliimpaa. Minä tein kaiken itse. Suunnittelin, kuvitin ja taitoin. Pyysin apua lähipiiristä silloin kun sitä tarvitsin. Suurin haaste oli ehdottomasti kirjan kasaaminen kirjaksi. Jouduin tekemään paljon hienosäätöä ja tilaamaan useamman testikappaleen ennen kuin onnistuin. Kaikesta huolimatta suosittelisin tätä kyllä! Opin niin paljon”, hän kertaa.

2018-10-03 12.47.26 2.jpg

Paakki ei muista, kuinka päätyi alun perin kirjoittamaan. Rakkaus ilmaisutapaan syttyi kuitenkin jo lapsena. Ensimmäiset runotkin syntyivät jo noin kahdeksanvuotiaana, joskin Paakki huomauttaa, että ne olivat hyvin erilaisia kuin nykyään.  

Tänään hän inspiroituu arkisista asioista. Ohikulkijoiden takeista, ojan pohjalla lepäävistä roskista, ihmisten keskusteluista ja kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Ajoittain inspiraatio löytyy myös elokuvista ja musiikista, mutta yleensä se iskee aivan yllättäen. Taiteellisia esikuvia Paakilla on vain vähän, sillä sairastumisen myötä lukeminen väheni ja esikuvat hiipuivat. Muutamat ovat kuitenkin pysyneet, kuten Tove Jansson, Edy Poppy ja Michael Faudet.

Kirjoitusprosessi ei vaadi sen ihmeempää valmistelua. Paakki ottaa vain kynän ja muistikirjan esiin ja alkaa kirjoittaa.

 ”Aluksi se on sellaista ajatuksenvirtaa, siitä ei saa edes selvää. Jossain vaiheessa väleihin alkaa muodostua pieniä pätkiä, joiden ympärille rakennan runon. En pakota itseäni luomaan mitään. Jos tekstiä ei synny niin sitten yritän uudelleen joskus myöhemmin. En halua asettaa paineita itselleni, en etenkään kirjoittamisen kanssa. Rakastan kirjoittamista ja sen täytyy tuntua hyvältä ja turvalliselta”, hän kertoo.

Paakin nimeä googlatessa ei vielä löydy tietoa hänen tuoreesta esikoisteoksestaan, sillä Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi julkaistiin taiteilijanimellä Vanamo Karhupuro.  

”Vanamo on nimi, jota minusta on jo hetken aikaa käytetty sosiaalisessa mediassa. Olen haaveillut nimen muuttamisesta jo pitkään ja lopulta Vanamo osui ja alkoi tuntua omalta. Eräs ystävä kuvaili, että "Vanamo on sellainen siro taianomainen mutta samalla vitun kovis, siis mikä asenne et kukkii keskellä yötä jossain kuusipuiden varjossa missä ei mikään muu kukka selviä". Sen jälkeen se nimi iski. Olen selvinnyt vaikeista asioista ja koen, että voin kantaa nimeä joka kuvastaa sitä kaikkea. Karhupuro taas löytyi vapaiden sukunimien listalta. Minä rakastan karhuja yli kaiken, joten se riitti minulle”, Paakki selittää.

2018-10-03 12.47.26 3.jpg

Paakki on pyrkinyt murskaamaan mielenterveysongelmiin liittyviä ennakkoluuloja ja stigmaa jo pitkään. Hän on puhunut arjestaan avoimesti ja julkisesti, järjestänyt varainkeräyksen Suomen Mielenterveysseuralle ja oikonut ennakkoluuloja blogissaan. Esikoisteos asettuu luontevaksi jatkoksi tälle työlle. 

”Minua jännitti julkaista kirja, joka oli niin henkilökohtainen - ei niinkään se, että se kertoo mielenterveysongelmista. Olen tottunut puhumaan aiheesta ja vaikka edelleen kamppailen häpeän kanssa, niin puhumisesta on tullut helpompaa ja helpompaa. Aihe on minulle tärkeä useammasta syystä, mutta tärkein on ehdottomasti se stigman purkaminen. Me mielenterveysongelmaiset ollaan ihmisiä, me ollaan hyviä ja arvokkaita, vaikka niitä repsottavia reunoja löytyy. Mielenterveysongelmaisilla sairastamiseen liittyy usein todella raskas häpeä ja se on suurin syy siihen, miksi minä puhun. Haluan, että kenenkään ei tarvitsisi tuntea sitä häpeää enää”, hän sanoo. 

Kysyttäessä, mitä hän aikoo seuraavaksi, Paakki toteaa vain juovansa kupillisen kahvia ja jännittävänsä seuraavaa psykiatrikäyntiä. Kuntoutumisen ohella kirjoittaminen kuitenkin jatkuu ja seuraava runokokoelma kasvaa omaa tahtiaan, vailla paineita ja aikatauluja. Sairastuminen on asettanut asiat perspektiiviin. Paakin ainoa haave on, että hän saisi elää.

”Tällä hetkellä elämä on selviytymistä ja minä haluan elää. Eli toisin sanoen haluan saada itseni parempaan kuntoon. Aion keskittyä parantumiseen”, hän tiivistää.  


Seuraa Sanna-Mari Paakkia Twitterissä @pohjoistuulesta @karhupuro ja Instagramissa @karhupuro

Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi –teosta myyvät kaikki suurimmat verkkokirjakaupat, ja sen voi tilata myös omaan lähikirjastoon.

Tekijän ääni: Sanna-Mari Paakki

Tekijän ääni: Sanna-Mari Paakki

Toisin katsomista, toisin muistamista

Toisin katsomista, toisin muistamista