Sata kuvaa suomalaisuudesta

Sata kuvaa suomalaisuudesta

"Mä olen asunut elämäni aikana seitsemässä eri maassa, mutta Suomi on kuitenkin koti. Mun iskä on aina sanonut, että vaikka sulle annettaisiin paratiisi, sä haluat aina palata kotiin. Mikään ei ikinä voita sitä, missä sä oot asunut ja mihin sä oot tottunut. Sitä arvostaa Suomen kauneutta, luontoa ja turvallisuutta paljon enemmän, kun on nähnyt maailmaa ja sitä miten muut ihmiset elää muissa paikoissa. Täällä voi miettiä omaa elämää ja omaa hyvinvointia." - Mandana, heinäkuu 2017

Nostalgisen sävyiset, utuiset polaroid-kuvat alkoivat ilmestyä sosiaalisen median kuvavirtaan elokuun lopussa. Kuvia julkaistaan yksi joka päivä, joulukuun kuudenteen päivään saakka. Jokaisessa näkyvät uudet kasvot, joita seuraa aina uusi lyhyt tarina. Kaikille yhteistä on yksi asia: suomalaisuus.

Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints juhlii kulttuurisesti rikasta, satavuotiasta Suomea. Kantavana ideana toimii yhtenäisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne, etnisestä ja kulttuurisesta alkuperästä riippumatta. Projekti on osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmaa.

Suuren hankkeen taustalla on vain yksi ihminen: 23-vuotias kulttuurituottaja Inka Pohjonen. Alkujaan lohjalainen Pohjonen on opiskellut kulttuurituottajaksi Helsingin humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Tutkintoon kuului myös akateeminen vuosi Buenos Airesin yliopistossa, jossa Pohjonen opiskeli taidefilosofiaa. Sittemmin hän on toiminut tuottajana erilaisissa taide- ja kulttuurihankkeissa, joiden kirjo vaihtelee suomalaisesta vaatesuunnittelusta pakolaisten integroimishankkeeseen Berliinin taideyliopistossa.

Aivan kuten Kasvotusten-valokuvien ihmiset, Pohjonenkin identifioituu sielultaan suomalaiseksi, kansainvälistyneellä identiteetillä maustettuna. Tällä hetkellä hän asuu ja opiskelee nykytanssia Berliinissä. Myös kipinä Kasvotusten-projektiin sai alkunsa maailmalla.

"Idea projektiin syntyi kokemuksistani työskennellessäni Berliinin taideyliopistossa syyrialaisten taiteilijoiden kanssa. Sain henkilökohtaisesti tutustua yksilöihin, jotka liitämme yleisesti kasvottomaan massaan, jolle annetaan nimi pakolaiset. Kasvotusten käytyjen keskustelujen anti oli minulle henkilökohtaisesti todella merkittävää, omat jopa tiedostamattomat ennakkoluuloni väistyivät todellisuuden tieltä. Ajattelin, että miten hienoa olisi tutustua ihmisiin myös omassa kotimaassani Suomessa ja päästä keskustelemaan kasvotusten kokemuksista monikulttuurisuuteen liittyen. Näiden keskustelujen jakaminen myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse kasvotusten juttelemaan näiden henkilöiden kanssa, tuntui hyvältä idealta", Pohjonen kertoo.

Inka Pohjonen toivoo herättävänsä projektillaan mielenkiintoa erilaisuutta kohtaan sekä ylpeyttä suomalaisuuden kulttuurisesta rikkaudesta. Kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

Inka Pohjonen toivoo herättävänsä projektillaan mielenkiintoa erilaisuutta kohtaan sekä ylpeyttä suomalaisuuden kulttuurisesta rikkaudesta.

Kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

Kun idea oli saanut konkreettisen muodon, Pohjonen matkusti Suomeen. Kesän 2017 hän vietti keskustellen tuttujen ja tuntemattomien kanssa Suomesta ja suomalaisuudesta. Keskiössä oli monikulttuurinen 100-vuotias Suomi. 

"Pysäytin ihmisiä kaduilla, toreilla, bussipysäkeillä ja puistonpenkeillä. Ylipäätään ihmiset olivat todella vastaanottavia ja uteliaita projektiin liittyen. Kohtaamiset olivat sanalla sanoen kauniita. Hyvin aitoja ja avoimia. Jokainen kohtaaminen antoi minulle valtavasti uutta tietoa ja näkökulmia omasta kotimaastani. Haastateltavat kommentoivat myös tilanteen olleen heille merkittävä, sillä ei tuntematon kovin usein kysy sinulta suhteestasi suomalaisuuteen tai kotimaahasi. Oli hienoa huomata, että projektini toimi niin vähemmistöjen edustajille kuin kantasuomalaisillekin hyvin tärkeänä alustana saada äänensä kuuluviin", Pohjonen kertoo.

Tarinoiden ylöskirjoittamisen lisäksi ilmaisutavaksi valikoitui tuttu harrastus, valokuvaaminen. Pohjonen päätyi valokuvauksen pariin ensimmäisen kerran jo lapsena saadessaan 10-vuotislahjaksi ensimmäisen analogisen kameransa. Myöhemmin hän tutustui digikuvaamiseen ja vietti sen parissa vuosia, mutta paluu analogiseen kuvaamiseen on houkutellut jo pitkään.

”Analoginen valokuva kiehtoo minua: sen ainutkertaisuus ja ainakin näin amatöörin silmissä sattumanvaraisuus", Pohjonen toteaa.

"Pidän tästä maasta. Täällä on rauhallista ja hiljaista. Olen asunut koko elämäni Irakissa, enkä ole koskaan tuntenut oloani siellä turvalliseksi - Suomessa ensimmäistä kertaa tiedän, miltä se tuntuu." - Nuor, elokuu 2017   Teksti ja kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

"Pidän tästä maasta. Täällä on rauhallista ja hiljaista. Olen asunut koko elämäni Irakissa, enkä ole koskaan tuntenut oloani siellä turvalliseksi - Suomessa ensimmäistä kertaa tiedän, miltä se tuntuu." - Nuor, elokuu 2017  

Teksti ja kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

Pohjonen ei lähde erittelemään suuren projektin hienoimpia hetkiä, sillä koko hanke oli ikimuistoinen. Jokainen kohtaaminen oli erityislaatuinen ja tärkeä. 

”Keskustelin saamelaisuudesta, ulkosuomalaisuudesta, ruskeiden naisten asemasta Suomessa, savolaisesta sielunmaisemasta, Oulun murteesta osana identiteettiä, venäläisyydestä Suomessa, kaksoiskansalaisuudesta, kaksikielisyydestä, identiteettikriisistä, isänmaasta ja luontoäidistä. Haastattelujen kautta sain näkökulmia Suomen sisältä Nuorgamista Helsinkiin, ulkomailta Sri Lankalta El Salvadoriin. Näin uskomattoman hienoja kohtaamisia täynnä avoimuutta ja halua jakaa en osannut edes kuvitella.”

Vaikka haastatteluita oli tehtävä paljon, ihmiset suhtautuivat projektiin innostuneesti ja vain marginaalinen osa Pohjosen pysäyttämistä tuntemattomista ei halunnut osaksi teosta. Toteutuksen haastavimmaksi osuudeksi osoittautui sen sijaan valokuvaaminen.

"Suhteeni vanhaan polaroid-kameraani on viha-rakkaus sävytteinen. Hienointa valokuvaamisessa analogisella kameralla oli kohtaamisten taltioiminen hyvin aidolla tavalla linssin läpi, kuin silmänräpäyksellä. Tuotos oli kädessäni jo sekuntien päästä, miellytti se tai ei. Vihastuttavinta oli melkeimpä sama asia: hetkellisyys. Pieni heilahdus valokuvaajan tai kuvattavan toimesta teki polaroidista tunnistamattoman ja näin ollen käyttökelvottoman. Sattumanvaraista, yllättävää, kaunista, huvittavaa, epäonnistumista, onnistumista, kohtaamisen taltioimista... polaroid-kameran kautta voi lähestyä niin valokuvaamista kuin elämää monien eri tunteiden kautta. Ehkä päällimmäisenä kuitenkin on se rakkaus, ja kiitollisuus taltioiduista kasvoista", Pohjonen kertoo.

"Meillä värillisillä naisilla on vaikeempaa kun monella muulla, vaikkei sitä usein uskalleta ääneen sanoa. Kun sä oot värikäs, nainen ja sulla on mielipiteitä, se koetaan usein uhaksi. Mä toivoisin, että värillisenä naisena ei ois niin paljon paineita. Meillä niitä tulee jo kotoa - pitäisi olla naimisissa ja hankkia lapsia. Sitten taas tässä yhteiskunnasta pitäisi olla itsenäinen, korkeasti koulutettu ja menestyvä työssään, se on tosi paljon!" - Patisse, elokuu 2017 Teksti ja kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

"Meillä värillisillä naisilla on vaikeempaa kun monella muulla, vaikkei sitä usein uskalleta ääneen sanoa. Kun sä oot värikäs, nainen ja sulla on mielipiteitä, se koetaan usein uhaksi. Mä toivoisin, että värillisenä naisena ei ois niin paljon paineita. Meillä niitä tulee jo kotoa - pitäisi olla naimisissa ja hankkia lapsia. Sitten taas tässä yhteiskunnasta pitäisi olla itsenäinen, korkeasti koulutettu ja menestyvä työssään, se on tosi paljon!" - Patisse, elokuu 2017

Teksti ja kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

Pohjonen halusi Kasvotusten-projektin osaksi valtakunnallista juhlavuotta, sillä teemallisesti teos juhlii suomalaisuutta. Suomi 100 -verkoston kautta ihmiset voivat löytää teoksen ja ottaa sen omakseen helposti. Projekti onkin jo herättänyt paljon kiinnostusta ja ihastusta. Kuten arvata saattaa, hankkeen Facebook-sivuille ovat kuitenkin ajoittain löytäneet myös maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastustavat ihmiset.

"Pääasiassa kommentit ovat olleet äärimmäisen positiivisia. Vain muutamassa tapauksessa olen joutunut sensuroimaan asiattomia kommentteja käyttäjiltä, jotka eivät esiinny mielipiteensä takana omilla kasvoillaan. Otan avoimesti keskustelua vastaan kaikilta osapuolilta, siksi projektia lähdinkin toteuttamaan, mutta keskustelun tulee olla asiallista ja kunnioittavaa. Ennakkoluulot ja rasismi ovat kulkeneet keskinäisinä teemoina haastatteluissa, aiheita on lähestytty melkein säännönmukaisesti pohdiskellen, ei ketään syyttäen tai tuomiten. Tätä kannustan ja juhlin, on hienoa olla osana luomassa dialogia erilaisten ihmisryhmien välillä", Pohjonen kertoo.

Hän toivoo, että Kasvotusten-projekti herättäisi ihmisissä mielenkiintoa erilaisuutta kohtaan, ylpeyttä Suomen kulttuurisesta rikkaudesta sekä uskallusta tutustua toisiin ihmisiin. Pohjosellekin juuri ulkomailla vietettyjen vuosien tuomat kokemukset, kohtaamiset ja keskustelut ovat olleet avartavia kokemuksia.

"Ulkomailla asuminen on muokannut minusta sen ihmisen, joka olen tänään. Muutin ulkomaille ensimmäisen kerran 16-vuotiaana vaihto-opiskelijana, ja sen jälkeen on tullut matkustettua ja asuttua useissa maissa niin Euroopassa kuin mantereen ulkopuolellakin. Halusin projektin kautta tutkia myös omaa suomalaisuuttani osana kansainvälistynyttä identiteettiäni. Kokemuspinta erilaisuudesta auttoi minua haastatteluissa samaistumaan esimerkiksi erilaisiin kulttuurieroista juontaneisiin konfliktitilanteisiin. Jo pelkästään viiden eri kielen osaaminen on avannut maailmankuvaani ja kulttuurillista ymmärrystäni tavalla, jota en voi sanoin kuvailla. Suhteeni omaan kotimaahani on ajoin romantisoitunut, ajoin hyvin kriittinen. Koen, ettei identiteetti ole asia joka jonain päivänä on valmis vaan se kasvaa ja kehittyy läpi elämän", Pohjonen sanoo.

"Minä en koe monikulttuurisuutta uhkana, vaikka en sulkisi silmiäni niiltä vaikeuksilta, joita syntyy, kun hyvin erilaiset ihmisryhmät joutuvat totuttautumaan toisiinsa ja elämään yhdessä. Se, mikä hieman surettaa tämän päivän Suomessa, on uskonnon, enkä puhu vaan omasta uskonnostani, ajatuminen paitsioon ja sen marginalisoituminen meidän yhteiskunnassa." - Timo, heinäkuu 2017 Teksti ja kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

"Minä en koe monikulttuurisuutta uhkana, vaikka en sulkisi silmiäni niiltä vaikeuksilta, joita syntyy, kun hyvin erilaiset ihmisryhmät joutuvat totuttautumaan toisiinsa ja elämään yhdessä. Se, mikä hieman surettaa tämän päivän Suomessa, on uskonnon, enkä puhu vaan omasta uskonnostani, ajatuminen paitsioon ja sen marginalisoituminen meidän yhteiskunnassa." - Timo, heinäkuu 2017

Teksti ja kuva: Inka Pohjonen, Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints

Vaikka kuvaus ja haastattelut ovat ohi, Pohjonen tekee edelleen töitä Kasvotusten-projektin parissa: seuraavaksi projekti siirtyy somesta valokuvakirjaan. Juuri nyt hän työstää kirjan visuaalista ilmettä. Kirja julkaistaan marraskuussa joukkorahoituskampanjalla, jolloin halukkaat voivat tilata sen itselleen ja ystävilleen. Pohjonen kertoo, että vaikka hän onkin työskennellyt aiemmin laajoissakin viestinnän hankkeissa, valokuvan ja painamisen kanssa työskentely on ollut hänelle uusi kokemus. 

"Kuvien julkaisu kirjana tuntuu hyvältä, jollain tapaa pysyvämmältä kuin julkaisu sosiaalisissa medioissa. Kirjan julkaisemisen yhteydessä tullaan järjestämään myös näyttely. Tapahtuma järjestetään Helsingissä loppuvuodesta, mahdollisesti myöhemmin myös Berliinissä."

Kirjan tarkkaa julkaisupäivämäärää Pohjonen ei osaa vielä sanoa, mutta ilmoittelua voi parhaiten seurata Facebookin ja Instagramin kautta. Sen jälkeen Pohjonen siirtyy kohti uusia haasteita, joskaan ei vielä ole edes ehtinyt ajatella seuraavaa projektia. Ihmiset ja heidän tarinansa, tositarinat ja tilanteet, inhimillisyys ja virheellisyys kuitenkin inspiroivat häntä edelleen. 

"Kiinnostuksen kohteita on monia, mutta luulen pysyväni tarinankerronnan parissa tulevissakin hankkeissa. Ehkäpä tulevaisuudessa tanssin ja valokuvan keinoin", Pohjonen suunnittelee.


"Se, että Suomessa autetaan ihmisiä vaikeassa tilanteessa, sitä tulisi vaalia ja se on se asia, mitä mä haluan pitää yllä ja kehittää. Me ollaan kaikki täällä tasavertaisia ja samanarvoisia. Se mikä meidät elämässä määrittää on ne valinnat, mitä me tehdään, ei meidän etninen tai taloudellinen tausta." - Maria & Aurora, elokuu 2017


Seuraa Kasvotusten-projektia Facebookissa ja Instagramissa. Kirjan julkaisusta, sen tilausmahdollisuudesta sekä näyttelyn aikataulusta ilmoitetaan myöhemmin syksyllä sosiaalisen median kanavissa.

Manifestien manifesti

Manifestien manifesti

Iiris Heikka: Työni on iloa ja leikkiä

Iiris Heikka: Työni on iloa ja leikkiä