Katariina Sarja näyttelee, ohjaa ja kirjoittaa

Katariina Sarja näyttelee, ohjaa ja kirjoittaa

Katariina Sarja on tullut tutuksi monelle oululaisille ja jyväskyläläisille teatterin ystäville. Hänet on nähty esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän Ylioppilasteattereiden, AdAstran, Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissin Latoteatterin sekä Jyväskylän Kansannäyttämön lavoilla. 24-vuotias Sarja on näytellyt muutaman vuoden sisällä noin kymmenessä pitkässä näytelmässä, keikkaillut sekä tehnyt erilaisia pienempiä esiintymisiä. Tänä kesänä oululaislähtöinen Sarja on loistanut Oulun Ylioppilasteatterin Huojuva Torni –näytelmässä, jonka nähdään viimeistä kertaa Byströmin pihalla tänä perjantaina.

”Taisin olla viisivuotias, kun aloin haaveilla näyttelemisestä, ja ala- ja yläasteikäisenä olin koulunäytelmien lisäksi mukana Oulun Taidekoulun teatteriryhmissä. Sellainen eläytyminen ja pelleily on aina ollut mulle luontevaa. Suhteellisen menevien teinivuosien jälkeen päätin aloittaa harrastuksen uudelleen keväällä 2014. Olin ollut monta vuotta aika ulapalla ja onneton, ja teatterin uudelleen aloittOy aminen täytti monta tyhjiötä ja laittoi takaisin raiteille. Löysin suunnan elämälle ja vihdoin jotain, mikä oikeasti kiinnosti. Palasin näyttämölle Oulun Ylioppilasteatterin Pillipiipari-kesänäytelmässä keväällä 2014, ja sen jälkeen olen näytellyt melkein non-stoppina", Sarja kertoo.

Sarja on tehnyt myös käsikirjoituksia, yhden suuremman ja muutamia pienempiä ohjauksia sekä työskennellyt näytelmien tuotannon parissa. Lisäksi hän toimii Jyväskylän Ylioppilasteatterin hallituksessa tiedottajan tehtävissä.

Katariina Sarja. Kuva: Kasim Cevire

Katariina Sarja. Kuva: Kasim Cevire

Teatteri on silti vain yksi Sarjan luovista ilmaisutavoista. Hän opiskelee kolmatta vuotta kirjallisuustieteitä Jyväskylän yliopistossa sekä kirjoittaa ahkerasti ja monipuolisesti erilaisia juttuja proosasta asiateksteihin. Pitkästä harrastustaustasta huolimatta tie yliopistoon löytyi vasta mutkan kautta, kahden ammattikorkeakoulussa ja kansanopiston teatterikoulutuksessa vietetyn välivuoden jälkeen.

”Olen aina tykännyt lukea ja kirjoittaa. Kun roikuin ammattikorkean listoilla tunsin jotain kummallista tyhjyyden tunnetta siitä, etten päässyt kunnolla toteuttamaan itseäni. Silloin alkoi kyteä jossain tajunnassa idea kirjan kirjoittamisesta. Kirjoittelin älyttömiä määriä päiväkirjamaista tajunnanvirtaa ja yhtenä yönä näin unen, jossa sain ihan täydellisen idean romaaniin. Olin siitä älyttömän innoissani ja aloin hahmotella tarinaa, mutta jo aika pian kirjoittamisprosessiin tuli blokki. Nyt jälkeenpäin niitä hahmotelmia katsoessani huomaan, että mulla oli ihan epätyypillinen tapa lähestyä kirjoittamista: ajattelin, että mulla pitää olla juoni ja henkilögalleria ja kaikki valmiina päässäni ennen kuin aloitan varsinaista kirjoittamista. Ei siis ihme, että juttu tyrehtyi. Tuosta kuitenkin syttyi viimeistään se kipinä, että haluan opiskella kirjallisuutta ja syventää tekstien tulkintataitoa ja ymmärrystä", Sarja muistelee.

Vuosien varrella Sarja on kirjoittanut runoja, novelleja sekä kaksi näytelmää Petra Luukkaisen kanssa. Haaveissa on vielä joskus myöhemmin kirjoittaa myös kokopitkä romaani. Kirjoittaminen ja näytteleminen kulkevat luontevasti käsi kädessä.

”Kaikenlainen taide on itselleni maailman, tunteiden ja ihmisyyden jäsentämistä. Taiteen tekeminen ja kuluttaminen ovat molemmat osa kokonaisuutta ja sitä sisäistä voimaa ja ymmärrystä, jolla taidetta itse teen.”

Ennen kaikkea sekä kirjoittamisessa että näyttelemisessä on Sarjalle kyse itseilmaisusta. Ne ovat keino saada oma ääni kuuluviin, tapa kommentoida asioita jotka tuntuvat kommentoimisen arvoisilta ja joita Sarja toivoisi muidenkin miettivän. Varsinkin kirjoittaminen tuntuu suoraviivaiselta ja luontevalta tavalta ilmaista itseään.

”En voisi kuvitella lopettavani kirjoittamista missään vaiheessa elämääni. Se on ollut aina mukana muodossa tai toisessa, siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Kun kirjoitan jotain jonka muutkin näkee tai kuulee, toivon, että sieltä löytyisi jotain tarttuma- ja samaistumispintaa ihmisille niin, että vaikeidenkin tunteiden ja asioiden kanssa kukaan ei kokisi olevansa yksin. Tätä myös kirjallisuus minulle merkitsee: maailman, elämän, tunteiden ja asioiden tarkastelua tietystä näkökulmasta, myötäelämistä ja myötätuntoa. Kirjallisuuden kautta voi elää tuhansia elämiä ja kokea tunteita itsensä ulkopuolella, yrittää ymmärtää erilaisuutta ja huomata, miten universaaleja tunteet ovat. Koen, että kirjallisuus on tärkeää yhteiskunnallisella tasolla monessakin mielessä, juurikin sen empatiakykyä lisäävän vaikutuksen sekä sivistyksellisten piirteiden vuoksi.”

Kuva: Kasim Cevire

Kuva: Kasim Cevire

Sekä kirjoittaminen että näytteleminen vaativat kuitenkin tekijältä paljon. Sarjan mielestä näytteleminen edellyttää empatiakykyä, tekstinlukutaitoa sekä taitoa kuunnella ja tarkkailla ihmisiä. Hyvä näyttelijä ei ole puhuva pää, vaan ilmaisee hahmonsa ajatuksia, puhetta ja agendoja myös fyysisesti. Viime kädessä kysymys on toisen ihmisen asemaan asettumisesta.

”Lisäksi näytteleminen vaatii tietysti jonkinlaista ilmaisutaitoa ja karismaa, mutta nämä asiat ovat todella monimuotoisia eikä ole olemassa mitään tietynlaista tapaa ilmaista tai olla karismaattinen. Uskon, että nämä ominaisuudet löytyvät kaikista ihmisistä jos vain löytää halun, ajan ja tilan päästää irti niitä rajoittavista lukoista kuten häpeästä, ujoudesta tai mistä vaan, joka niiden tiellä seisoo. Halu näytellä onkin se perustavaa laatua oleva juttu mitä näytteleminen vaatii. Jos sitä ei ole, niin sekin on ihan ok. Jos se halu on olemassa, mutta jokin omassa itsessä seisoo tiellä, niin kannustan kyllä etsimään mahdollistavia ympäristöjä", Sarja pohtii.

Kirjoittamisessa haasteet ovat liittyneet ensisijaisesti pitkien tekstien kirjoittamiseen, mutta näytelmissä jokainen rooli on koetinkivi. Jokainen produktio koostuu erilaisista ihmisistä sekä työtavoista. Isoimmat epäuskon hetket ovat kuitenkin Sarjan mukaan liittyneet ohjaamiseen.

”Kun on vastuussa isoista kokonaisuuksista ja monen ihmisen onnistumisesta, välillä mielen valtaa pelko omasta osaamisesta ja tekemisestä. Stressin hetkinä tuntuu usein, että oma visio saattaakin pettää täysin, ja pelko epäonnistumisesta on aika musertava. Kun jotain tekee vereslihalla, pelottaa, että kaikki on ollut turhaa ja kyseenalaistaa täysin itsensä tekijänä. Myötähäpeä pelottaa. Mutta aina noista hetkistä on päässyt yli, ja lopputulos on palkinnut. Olen tullut siihen tulokseen, että nuo tunteet ovat osa sitä prosessia, kun luo jotain omaa. Kyseenalaistaminen kuuluu kai asiaan.”

Huojuva Torni nähtiin Oulun Ylioppilasteatterin kesäohjelmistossa 2017. Kuva: Henri Turpeenoja

Huojuva Torni nähtiin Oulun Ylioppilasteatterin kesäohjelmistossa 2017. Kuva: Henri Turpeenoja

Sarja ei kuitenkaan pelkää käsitellä vaikeitakaan aiheita lavalla tai teksteissään – päinvastoin hänelle on olennaista, että jokaisessa projektissa on mukana jokin suurempi teema.

”Maailmastahan löytyy suunnaton määrä käsiteltäviä epäkohtia ja ongelmia, ja aina projektista riippuen niistä joku valikoituu syyniin. Isoimmat jutut, joita haluan käsitellä, liittyvät nimenomaan tämän digiaikakauden vuorovaikutukseen, toisen ihmisen kohtaamiseen sekä erilaisuuden hyväksymiseen ja ymmärtämiseen.”

Myös Huojuva Torni liikkuu monipuolisten ja ajoittain vaikeidenkin asioiden äärellä. Näytelmä kertoo fiktiivisen tarinan dokumenttiohjaaja Reidar Lovesta, joka tulee Ouluun tekemään dokumenttia kaupungin 1980-luvun punk-skenestä. Sarja on nähty näytelmässä Lerssi-nimisen punkkarijätkän sekä oululaisen kulttuuripersoona Paavo J. Heinosen rooleissa.

”Paavo on tuttu hahmo Oulun katukuvasta, ja häneen perustuvan hahmon näytteleminen on ollut paitsi suuri haaste, myös suuri kunnia. On ollut todella virkistävää ja mukavaa päästä pitkästä aikaa tekemään miesrooleja. Ne ovat tuntuneet aina luontevilta, mutta Jyväskylän vuosina en ole niitä päässyt juuri tekemään: Jyväskylän erittäin eläväisessä teatteriskenessä miestekijöitä nimittäin riittää huomattavasti enemmän kuin Oulussa.”

Sarja kehuu näytelmän ympärillä toiminutta suurta työryhmää. Vaikka joukon aikatauluja olikin välillä vaikea sovittaa yhteen, näytelmässä mukana oleminen on ollut hauskaa ja vapauttavaa. Myös kesän viettäminen vanhalla kotipaikkakunnalla on tuntunut hyvältä.

”Olen syntynyt Oulussa ja elänyt täällä 21 vuotta elämästäni. Täksi kesäksi tänne palaaminen on ollut ihanaa ja nostalgista, ja on ollut ilahduttavaa nähdä kaupunki taas jotenkin uusin ja tuorein silmin. Tänne on tullut hirveästi kaikkea kivaa. Oululaisen näytelmän tekeminen on ollut hauskaa ja kunnon blast from the past-henkinen nostalgiaryöppy. Oulu-aiheinen huumori on myös kokemukseni mukaan purrut paikalliseen yleisöön. Tämä kesä on nostanut rakkauden kotikaupunkia kohtaan täysin uusiin mittasuhteisiin, ja Huojuvalla Tornilla on tähän myös suuri vaikutus”, Sarja sanoo.

Puskakollektiivi on kahdeksan nuoren naisen teatteriseurue. Kuva: Aino Vauhkonen

Puskakollektiivi on kahdeksan nuoren naisen teatteriseurue. Kuva: Aino Vauhkonen

Siinä missä moni joutuu tyytymään vain yhden paikkakunnan kulttuuritarjontaan, pääsee Sarja opintojensa, harrastustensa ja töidensä puolesta seuraamaan tiiviisti sekä Oulun että Jyväskylän kulttuuripiirejä. Ajoittain projektit kuljettavat kauemmaksikin. Varsinkin Jyväskylän teatterikenttä saa Sarjalta kiitosta. Tekijöitä, teattereita ja katsojia on runsaasti, ja taso teatterin eri osa-alueilla on harrastajakentälläkin usein hyvin ammattimainen.

”Jyväskylä on minun näkökulmastani todella kultturelli kaupunki ja kulttuurille on siellä mielestäni paljon tilaa ja mahdollisuuksia. Toisaalta elän siellä ehkä vähän sellaisessa kuplassa, kun olen sinne muuttanut nimenomaan kulttuurialan opiskelijaksi ja teatteria tehdäkseni. Kenttä on kuitenkin todella virkeä. Oulussakin taiteen ja kulttuurin tila on mielestäni hyvä, ja näyttäisi paranevan koko ajan”, Sarja arvioi.

Tekijänä Sarja toivoisi ennen kaikkea lisää rahallista panostusta taiteeseen ja kulttuuriin. Poliittiseltakin kannalta taide- ja kulttuurialojen tulevaisuus vaikuttaa ajoittain kylmäävältä. Kulttuurialojen opiskelupaikkoja lakkautetaan jatkuvasti ja työllisyystilanne on huonohko.

”Toivoisin, että taidetta ja kulttuuria integroitaisiin osaksi ihmisten arkea jo lapsesta saakka päiväkotien ja koulujen kautta, ja että ihmiset löytäisivät tapoja viettää vapaa-aikaa ja kokea viihde-elämyksiä muuallakin kuin somessa tai suoratoistopalveluiden äärellä. Taide ja kulttuuri tuovat itsessään hyvinvointia ja kohtaamisia. Esteettiset elämykset vaativat kuitenkin usein jonkin verran taitoa lukea taiteen eri muotoja, ja tätä taitoa olisi hyvä päästä harjoittamaan lapsesta lähtien. Silti on myös myönnettävä, että kaikki eivät tykkää kaikesta.”

Kesän näytöskauden lähestyessä loppuaan Sarja on alkanut panostaa aikaansa erityisesti Puskakollektiivi-nimiseen teatteriryhmään, johon kuuluu hänen itsensä lisäksi seitsemän muuta jyväskyläläistä nuorta teatterintekijänaista. Ryhmä kirjoittaa, ohjaa, tuottaa ja näyttelee projektinsa itse.

”Esitämme tällä hetkellä Hyperbola Animals -nimistä psykologista komedianäytelmää, joka sai ensi-iltansa toukokuussa ja joka on nähty useilla kulttuurifestivaaleilla sekä itsenäisinä esityksinään Jyväskylässä sekä osana Kellariteatterin _fest-festivaalia Helsingissä. Seuraavaksi esiinnymme Oulun Taiteiden Yössä 17.8."

Kollektiivin seuraavakin produktio on jo suunnitteluilla, ja ryhmän on tarkoitus kierellä ohjelmistonsa kanssa ympäri Suomea erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja –tiloissa. Jyväskylän Ylioppilasteatterissa Sarja puolestaan on mukana tuottamassa Jyrki Nissisen sarjakuvaan perustuvaa näytelmää Yli 10 000 koiran koiranäyttely, joka saa ensi-iltansa syyskuussa. Näytelmän ohjaavat Panu Ilén ja Antti Koskinen.

”Lisäksi luvassa on jotain runouteen liittyvää, mutta ne hommat ovat vielä aika aluillaan. Saa nähdä, mitä kaikkia siistejä juttuja on tulossa!”, Sarja vihjaa. 


Seuraa Puskakollektiivia, Jyväskylän Ylioppilasteatteria ja Huojuva Torni -näytelmää Facebookissa tai Instagramissa @puskakollektiivi @jyvaskylanylioppilasteatteri @huojuvatorni2017

Puskakollektiivi esiintyy Oulun Taiteiden Yössä torstaina 17.8. Voimala 1889:ssa kello 19:30. Lisätietoja tapahtuman Facebook-sivuilta.

Huojuva Torni -näytelmän viimeinen esitys perjantaina 18.8. Oulussa Byströmin pihalla kello 19. Lisätietoja ja lipputilanne näytelmän kotisivuilta ja Facebookista.

Runokuu - puhdasta rakkautta

Runokuu - puhdasta rakkautta

Kesän parhaat hetket alkavat tänään!

Kesän parhaat hetket alkavat tänään!