Tampereen taidemuseo: Täältä tullaan!

Tampereen taidemuseo: Täältä tullaan!

Itsenäisen Suomen taiteen tarinaa on enimmäkseen rakennettu miestaiteilijoiden varaan. Tampereen taidemuseossa esillä oleva Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -näyttely tarkastelee aihetta sen sijaan 1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoiden näkökulmasta. Näyttely kysyy, miksi emme tunne heistä kuin Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin, Ester Heleniuksen ja Sigrid Schaumanin kaltaiset nimet, vaikka naistaiteilijoita oli paljon ja taideopiskelijoistakin suuri osa oli naisia.

1900-luvun vaihteessa jokin muuttui. Toisin kuin vielä edellisen vuosisadan lopulla, suomalaisia naistaiteilijoita ei enää palkittu, heidän töistään ei kirjoitettu kritiikkiä eikä heille myönnetty apurahoja. Naiset putosivat - tai heidät pudotettiin - kulttuurielämän keskiöstä, eikä heitä otettu jäseniksi uusiin taiteilijayhteisöihin. Eihän naisilla voinut taiteilijoina olla mitään annettavaa kansakunnalle! Varsinkin modernismi katsottiin miesten toimialueeksi. 

Täältä tullaan! nostaa esiin lahjakkaita, kiinnostavia ja omaperäisiä naistaiteilijoita. Esimerkiksi Elga Sesemann, Helmi Kuusi, Sylvi Kunnas, Greta Hällfors-Sipilä, Ina Colliander, Edith Wiklund, Martta Helminen, Gunvor Grönvik ja Eva Törnwall-Collin hätkähdyttävät töillään, joista olemme kuulleet aivan liian vähän. 

Suomessa korostetaan mielellään sitä, kuinka varhain tasavertainen äänioikeus saavutettiin. On helppo unohtaa, ettei se vielä kuitenkaan tarkoittanut tasavertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Naiset olivat taipuvaisia jäämään miestensä varjooon. Esimerkiksi Greta Hällfors-Sipilä miellettiin muotoa ja perspektiiviä pelottomasti rikkoneen maalaustapansa vuoksi niin moderniksi, että monia hänen teoksiaan pidettiin pitkään aviomiehen tekeminä. 

Naiset työskentelivät useimmiten kotona, sillä ateljeet olivat lähinnä miesten etuoikeus. Taide syntyi kodin- ja lastenhoidon väliin ahdettuina taukoina, kun taas miehillä oli usein mahdollisuus eristäytyä työskentelemään silloin kuin siltä tuntui. Naisten ammatillisen vapauden vuodet ajoittuivatkin yleensä avioliittoa edeltävään aikaan, opiskeluvuosiin ja ulkomaanmatkoihin. Tämä näkyi myös naisten maalauksissa, joissa maisemat avautuivat varsin usein kodin ikkunoiden läpi. Toisaalta näyttelyyn on löydetty myös ilahduttavia poikkeuksia, maalauksia laitakaupungeista ja yön dramatiikasta.

Ikkunanäkymät kertovat myös omalla tavallaan heidän asemastaan yhteiskunnassa, sillä kodin ulkopuolista maailmaa pidettiin edelleen miesten maailmana.

Vaikka naisten asema oli epäreilu, on näyttelyn päävire positiivinen ja ennen kaikkea historiallisesti kiinnostava. Kuten usein historiallisia lähteitä tutkittaessa, ajoittainen koominen ja absurdi vaikutelma syntyy lähinnä muutosvastarinnasta ja ajankuvan erilaisuudesta. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella Taideyhdistyksen piirrustuskoulussa opiskelijoita varoiteltiin taidemaailmassa leviävästä "kaikenkarvaisesta kokeilunhalusta". Kyse oli maailmalta valuvista kubismin, fauvismin ja ekspressionismin vaikutteista.

Esillä on sekä maalauksia että grafiikkaa. Varsinkin museon yläkerrassa näyttelyn monipuolisuus, värimaailma ja rakennettu kokonaisuus toimivat upeasti. Lukuisat muotokuvat ja kaupunkien kuvaaminen rakentavat tarinaa, jossa naiset pääsevät loistamaan keskiössä. Niistä voi löytää taiteilijoiden itsensä lisäksi muitakin 1900-luvun tärkeitä naisvaikuttajia, esimerkiksi kirjailijoita, runoilijoita ja muita merkkihenkilöitä. Miehiäkään ei ole unohdettu. Aviomiehet, veljet, isät ja ystävät ovat usein malleina ja muodostavat tärkeän osan naisten elämää. Sodan aikaisissa töissä leimallista on miesten kokema trauma, joka varjosti kokonaisia perheitä ja parisuhteita.

Vasemmalla Sylvi Kunnas: Elina Vaaran muotokuva, 1943 öljy kankaalle. Oikealla Martta Helminen: L. Onervan muotokuva, 1914 öljy kankaalle.

Vasemmalla Sylvi Kunnas: Elina Vaaran muotokuva, 1943 öljy kankaalle. Oikealla Martta Helminen: L. Onervan muotokuva, 1914 öljy kankaalle.

Vallinneet olosuhteet ja ympäröivä yhteiskunta viestittivät voimaakkasti, ettei kodin ulkopuolinen maailma tai taide ole naisille sovelias alue. Tampereen taidemuseon näyttely kuitenkin osoittaa, että monet aikansa taiteilijat kykenivät silti rakentamaan ja pitämään kiinni vahvasta taiteellisesta identiteetistään, rikastuttamaan suomalaista maalaustaidetta ja grafiikkaa, toimimaan uranuurtajina ja nousemaan kansainvälisiksi menestystarinoiksi. Toivottavasti näemme Tampereella esillä olleita töitä jatkossakin, emmekä vain Suomi100-juhlavuoden humussa. 

Täältä tullaan! on laaja katsaus 1900-luvun alkupuolen suomalaisten naistaiteilijoiden tuotantoon. Näyttely muodostaa ilahduttavan ja rikastuttavan kulttuurikokemuksen, jossa moni voi oppia myös jotain aivan uutta. Esillä on vanhoja klassikoita, vieraampia tuttavuuksia sekä kerrassaan upeita töitä. Juuri näiden aikanaan hieman pimentoon jääneiden taiteilijoiden vuoksi olisi ollut mainio lisä saada vielä hieman enemmän tietoa esillä olleista taiteilijoista, esimerkiksi lyhyiden esitteiden kautta. Jos aihe kiinnostaa, näyttelyn yhteydessä on kuitenkin julkaistu myös Riitta Konttisen kirja, josta löytyy loistava arvio esimerkiksi Kirja vieköön! -blogista

Vaikka kulttuurielämämme ja historiankirjoituksemme ovat tähän asti unohtaneet nämä omaleimaiset ja lahjakkaat taiteilijat, on Tampereen taidemuseo vihdoin nostanut heidät arvoiseensa asemaan ja laajan yleisön nähtäväksi. Näyttely on avoinna toukokuun 28. päivään saakka, joten nyt jos koskaan kannattaa suunnata Tampereelle. Tätä näyttelyä et halua jättää näkemättä! 


Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa
18.2. – 28.5.2017

Tampereen taidemuseo, 
Puutarhakatu 34
33230 Tampere

Tuomas A. Laitinen: A Porous Share

Tuomas A. Laitinen: A Porous Share

Miksi sinunkin kannattaisi lukea Orhan Pamukia

Miksi sinunkin kannattaisi lukea Orhan Pamukia