Grandmother Corn on matkalla maailmanmaineeseen

Grandmother Corn on matkalla maailmanmaineeseen

Ihailen bändejä, jotka antavat kaikkensa minkä tahansa kokoiselle yleisölle. Kourallinen ihmisiä saapuu Grandmother Cornin torstai-iltaiselle akustiselle keikalle Arkadia Bookshopiin. Nuoret miehet ovat täynnä energiaa, ensimmäisestä soinnusta aivan viimeisimpään. Lataudun hetkessä täyteen kuplivaa riemua, jota yhtye luo ympärilleen. Tunnelma on lämmin ja kotoisa, ja kulkeudunkin silmät sulkiessani pois 2010-luvun Helsingistä kauas rapakon taa savuiseen kuppilaan matkustaen ajassakin kymmeniä vuosia taaemmas. 

Yhtye tulkitsee omien kappaleidensa lisäksi muutaman coverin. Ellei sitä olisi erikseen mainittu, en olisi osannut edes arvata - nuorukaiset kun osoittavat sellaista teknistä osaamista ja tulkinnan taitoa. Kaikki ovat vajaa parikymppisiä, kitaristi Max Somerjoki vasta yhdeksäsluokkalainen. Nämä pojat tekevät vielä historiaa, povaan mielessäni. Kertoessani mietteeni keikan jälkeen perustajajäsenelle, kitaristi-laulaja Teo Hirvoselle, hän kiittää nöyränä. Myöhemmin hän vaatimattomasti haaveilee, että viiden vuoden päästä Grandmother Corn kiertää maailmaa ja on tehnyt viisi albumia, joista jokainen on myynyt platinaa.

- Ensimmäinen ehkä tosin vain kultaa, Hirvonen naurahtaa.

gmc

- Me tehdään semmosta musaa, jota me kaikki kuunnellaan. Henri Lintula on jazz-tyyppi, Rasmus Ruonakoski kuuntelee paljon uudempaa funkia. Minä ja pikkuveljeni Max Somerjoki ollaan blues-miehiä ja Sakari Somerto vähän enemmän rock 'n' roll ja country -henkinen.

Facebookissa yhtye on kategorisoinut tyylilajinsa "funky blues rockiksi". Soitossa on rosoa ja leikittelyä, ja erikoinen määre kuvastaakin bändiä osuvasti. Hirvosesta luokittelu ei olisi niin tarpeellista, mutta musiikkimaailmassa se on lähes mahdotonta jättää tekemättä.

Kappaleet ovat pääosin Hirvosen käsialaa. Myös toisen Hirvosen, isoveli Panin kirjoittama kappale kuullaan keikalla. Hän on yhtyeen huuliharpisti, mutta tällä hetkellä Norjassa, joten veljeksistä ainoastaan kaksi edustaa lavalla. Kolmen veljeksen ja kolmen muun muusikon taival alkoi pari vuotta sitten, kun Teo Hirvonen alkoi jammailemaan Sakari Somerton kanssa. He esiintyivät muutaman kerran parin kuukauden ajan cover-yhtyeenä, jonka jälkeen halusivat mukaan omia kappaleita. Sitten täytyi jo keksiä nimi.

- Ajateltiin että joku nimi voisi olla hyvä – selasin sitten intiaanijumalten nimistä, ja siellä oli Grandmother Corn ja se kuulosti hyvältä.

Se kuulostaa yhä hyvältä ja on niin erikoinen, että jää varmasti mieleen. Hirvosesta nimi kuulostaa sellaiselta, joka olisi aikoinaan voinut olla Woodstockissa. Eikä pelkästään nimensä puolesta - mielestäni tässä yhtyeessä on jotain yhtä lupaavaa kuin monessa niistä yhtyeistä, joita legendaarisen festivaalin lavoille vuonna 1969 nousi. Eikä Woodstock ole muutenkaan vain nimessä, säveltäjä-kitaristi-laulaja Teo Hirvonen luettelee vaikuttajikseen ja esikuvikseen sellaisia nimiä kuin Bob Dylan, Jimi Hendrix, Eric Clapton, Robbie Robertson, The Band ja Rolling Stones.

Grandmother Corn oli syntynyt ja se halusi sähköistyä. Siispä duo muuttui trioksi kun Rasmus Ruonakoski saapui mukaan bassoineen. Lisää jäseniä tuli mukaan ripotellen. Hirvonen kertoo myös soittaneensa jokaisen jäsenen kanssa jo ennen yhtyettä.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että ensimmäinen albumi, Ballroom Cuts, on julkaistu vuoden alussa Spotifyssa ja muissa suoratoistopalveluissa. Hirvonen kertoo, että fyysiset kappaleet, vinyyli ja cd julkaistaisiin kesän aikana. Myös keikkoja on paljon, toukokuun joka viikolle. Kesällä bändi lähtee levyn julkaisun lisäksi myös Ruotsiin keikkailemaan. Pelkästään Suomeen ja Ruotsiin yhtyeen maine ei rajoitu, singlejä ja esikoislevyä on soitettu radioissa ympäri maailmaa, Australiassa asti ja radiohaastatteluja on tehty Yhdysvalloista saakka. Lupaava alku on vaatinut kovaa harjoittelua.

- Me treenataan paljon, kolme - neljä tuntia kerralla. Sen kannalta on hyvä, kun bändi on kasvanut ripotellen - luulisin että työmäärä on vähempi kun suuri osa osaa kappaleet jo.

Hirvonen on kirjoittanut kappaleitakin niin paljon, että materiaalia löytyisi jo kolmelle levylle. Kun kaikki kappaleet hallitaan täysin, niitä voi keikoilla mukailla. Improvisaatioille jätetään esiintyessä paljon tilaa. Sama kappale on mahdollista kuulla pariminuuttisena ja kolminkertaisella kestolla. 

- Me pyritään siihen, että akustinen ja sähköinen keikka olisivat mahdollisimman erilaisia. Eikä haluta soittaa niin, että akustinen keikka olisi laimea versio sähköisestä. Vaan että niillä on eri biisejä ja eri tavalla soitettuja biisejä. Jos joku tulee peräkkäisinä päivinä katsomaan akustisen ja sähköisen keikan niin ne on varmasti erilaisia. Ei haluta myöskään, että ollaan yhtye, jonka yhden keikan nähtyä on nähnyt jo kaikki keikat.

Teo Hirvosen haave yhtyeen maailmanmenestyksestä ei kirjakaupassa istuessani tunnu edes kaukaiselta. Nuoresta iästään huolimatta jokainen soittaa tavattoman kypsästi ja rohkeasti. Soitosta ja lavakarismasta huokuu ylpeys omaan tekemiseen ja nautinto jokaista soitettua säveltä kohtaan.


Grandmother Cornin albumia Ballroom Cuts pääset kuuntelemaan tästä.
Suosittelen auttamaan yhtyeen fyysisen levyn mahdollistamista tällä kampanjalla.
Facebookista löydät seuraavat keikkatiedot ja Instagramista pääset fiilistelemään kuvien perusteella.

Reima Nevalainen: The Years Between Night And Day

Reima Nevalainen: The Years Between Night And Day

Nuoret taiteilijat ulkomailla, osa 2: Ella Männikkö

Nuoret taiteilijat ulkomailla, osa 2: Ella Männikkö