Transformations – otteita maskuliinisuuden sanakirjasta

Transformations – otteita maskuliinisuuden sanakirjasta

#AESTHETIC alkaa julkaista Vieraskynä-palstallaan vapaaehtoisten kirjoittajien tekstejä. Palstan aloittaa Ida Akkilan kirjoitus Transformations-dokumenttiteatteriesityksestä. 

Rakastan queer-teatteria. Rakastan teatterin kykyä puhua vaikeistakin asioista ja siten avartaa maailmaa. Tätä tekee myös Transformations-esitys. Se on Teemu Mäen ohjaama dokumenttiteatteriesitys, jota esitettiin viime vuonna ja uudelleen nyt 2017 helmikuussa Stoan teatterisalissa. Esitys lähtee seuraavaksi Tallinnaan ja mahdollisuudet ”lämmittelyesityksille” Helsingissä ovat vielä auki.

Lavalle nousevat viisi näyttelijää, jotka kertovat omakohtaisia kokemuksiaan trans- ja muun sukupuolisuudesta ja transmaskuliinisuudesta. Esitystä johdattaa ja juontaa Jamie McDonald, joka on kanadalaislähtöinen transmies. Jamien rooli on olla esityksen Sanakirja ja roolissaan hän avaa transsukupuolisuuteen liittyviä käsitteitä niin ymmärrettävästi ja hyvin helposti lähestyttävästi, ettei katsojalle voi jäädä epäselväksi, mitä niillä tarkoitetaan.

Kaksikielinen esitys koostuu sekä puheteatterista että videolla näkyvistä transihmisten haastatteluista. Esitystä on helppo seurata, sillä vuorosanat ovat käännetty sekä suomeksi että englanniksi. Käännökset heijastuvat taustalla olevalle valkokankaalle ja ainakin itselleni seuraaminen suomeksi oli vaivatonta enkä varmasti olisi pysynyt yhtä hyvin esityksessä mukana, mikäli olisin joutunut keskittymään pelkkään englantiin. Varsinkin, kun esityksen termistö ei entuudestaan ole tuttua ja paljon käytettyä. Erittäin hyvää huomiointia esteettömyyden näkökulmasta myös meitä kohtaan, jotka emme ole erityisen hyviä englanninkielessä.  

Dokumenttiteatterin perusperiaate on välittää tietoa taiteen kautta. Itselleni nousi esityksen aikana muutaman kerran mieleen kysymys, mikä on dokumenttiteatterin taiteellinen vastuu. Onko dokumenttiteatterilla lupa tuoda teatterilavalle sama kokonaisuus, mikä sopisi Yle Teemalle vai onko teatterilavalle tuodulla esityksellä vastuu olla myös teatraalinen? Väitän, että on. Nyt esityksessä näyttelijät esittävät itseään, makaavat milloin lattialla, milloin raapivat jalkojaan, milloin kääntyvät kiusallisesti pois päin kun vastanäyttelijä ”tulee kuselle” viereen. Näihin olisi voinut ohjata reaktioita ja eleitä vahvemmin, koska dokumenttiteatteri ei kuitenkaan anna vapautta olla lavalla ilman roolia.

Photos from Transformations and from videos included in it. Photographers: Hannamari Johansson, Jarmo Kiuru and Teemu Mäki. Lähde: http://www.teemumaki.com/theater-transformations.html

Photos from Transformations and from videos included in it. Photographers: Hannamari Johansson, Jarmo Kiuru and Teemu Mäki. Lähde: http://www.teemumaki.com/theater-transformations.html

Yksityishenkilöyden korostaminen olisi voinut ilmetä vaikkapa käsiohjelmassa tai alkupuheessa. Tällaisessa roolittomassa versiossa näyttelijöiden ei olisi mielestäni tarvinnut olla koko esityksen kestoa lavalla istumassa ilman keskittymiskykyä. Stillmuoto, eli paikalleen jähmettyminen, olisi voinut tässä toimia ilmaisukeinona. Nyt he olisivat voineet tulla mikin varteen silloin, kun on oma vuoro esiintyä yleisölle. Tai kuuntelijan ominaisuudessa oleminen olisi voinut olla selvemmin ohjattua ja säännönmukaista, jotta seurattavuus puhujan ja kuuntelijan välillä ei olisi häiriintynyt. Toisaalta näen myös, että paikallaan rennosti istuminen ja samaan ryhmään kuuluvan ihmisen kuunteleminen omasta persoonastaan käsin toimi symbolina tukemiselle ja myötäelämiselle. 

Lavalle nousee myös politiikasta tuttuja hahmoja. Heitä ilmennetään kuitenkin vain hassuilla hatuilla ja peruukeilla. Näiden hahmojen olemassaolo jäi itselleni ontoksi. Heidän kauttaan lueteltiin tosielämän stereotypioita ja netistä löytyvää vihapuhetta. Välillä yleisö nauroi vapautuneesti, välillä saliin laskeutui yhteinen lamaannus. Itse en nähnyt hahmojen motiivia ja tarkoitusta. Turvallisempaa ja kiinnostavampaa olisi ollut kuvata vastapuolen näkemyksiä rakenteellisesti edustamiensa ryhmien kautta ja jättää Uuden Suomen blogikirjotusten defenssiperäiset ölinät omaan arvoonsa.

Photos from Transformations and from videos included in it. Photographers: Hannamari Johansson, Jarmo Kiuru and Teemu Mäki. Lähde: http://www.teemumaki.com/theater-transformations.html

Photos from Transformations and from videos included in it. Photographers: Hannamari Johansson, Jarmo Kiuru and Teemu Mäki. Lähde: http://www.teemumaki.com/theater-transformations.html

Teatteri on aina kantaaottavaa ja heijastaa omaa aikaansa, ja näenkin Transformationsin sanomana ja tarkoituksena tietoisuuden lisäämisen. Esityksessä käytetyt videohaastattelut ihmisten kokemuksista olivat avartavia, ja toivoisin, että niistä koostettaisiin kokonainen dokumenttielokuva. Ymmärsin, että esitystä oli yritetty saada myös koulukierrokselle, mikä olisi ollut hyvä, mutta resurssien puutteen takia tämä oli käsittääkseni jäänyt. Haastattelumuotoinen elokuva olisi omiaan näytettäväksi yläkoulujen terveystiedon tunneilla. Jos sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyntä korreloitiin jo nuorten (ja etenkin sateenkaarinuorten) itsemurhatilastoihin, näkisin, että Transformations voisi olla osaltaan olla tukemassa transnuorten mielenterveystyötä. 

Roolihahmojen sooloesitykset musiikin tahtiin näyttivät feminiinisyyden ja maskuliinisuuden ilmentymiä. Fyysinen esittämistapa oli kiinnostava, mutta monessa kohtaa aivan liian pitkä. Koreografioista löytyi hyviä oivalluksia ja toisinaan jopa draamankaaria, mutta pointti niissä olisi ollut selvä ja kirkas jo puolen minuutin kohdalla. Tuntui, että näyttelijät olivat päässeet lavalle purkamaan omaa ahdistuneisuuttaan valtarakenteisiin ja yleisö maksoi 15 euroa kahden ja puolen tunnin terapiatunnista viidelle ihmiselle. Luulin menneeni teatteriin, en avoimeen terapiaistuntoon. Toivon kuitenkin, että minusta oli apua kuulijana ja katsojana. Ja vakuutan, että teistä oli apua ymmärrykseni lisääntymiseen. 

Teksti: Ida Akkila
Kirjoittaja on teatterin ja komiikan tekijä ja kokija,
jonka palkat ovat teinistä asti tulleet ja
menneet esittävän taiteen parissa.

Haluatko kirjoittaa sivustolle? Ota meihin yhteys aesthetichashtag@gmail.com

Nuoret taiteilijat ulkomailla, osa 1: Emilia Linnavuori

Nuoret taiteilijat ulkomailla, osa 1: Emilia Linnavuori

Vielä ehdit - Helsinki

Vielä ehdit - Helsinki