Korkeakulttuuria alle kympillä

Korkeakulttuuria alle kympillä

Etenkin nyt kaamoksen keskellä huomaa kaipaavansa valoa ja lämpöä. Tuoksukynttilöiden, villasukkien ja suklaan lisäksi huomaan tarvitsevani myös jotain toisenlaista lämpöä. Viimeksi mainitsinkin väriterapiaa antavasta Maiju Salmenkiven näyttelystä, mutta kesän haikailu on kuitenkin pidemmän päälle mielelle vähän liikaa, kun harmautta ja kylmää kestää vielä kuitenkin puolisen vuotta. Siispä suuntaan katseeni muualle. Klassisen musiikin puolelta löytyy sellainen harmonia, joka sopii tällaiseen olotilaan. Kun kaipaa hyvää oloa ja lämpöä, muttei kuitenkaan jaksa liikaa keveyttä ja aurinkoa.

Olen nyt kuluneen viikon aikana käynyt jo kahdessa konsertissa ja menossa tänä sunnuntaina kolmanteen. Olen yrittänyt sovittaa aikataulujani vielä pariin toiseenkin. Pienituloisen kukkaroa ei tällaiset ravaamiset eivät vavisuta juuri yhtään. Yksi tapahtumista oli ilmainen, ja toisiin löytyi liput noin 5-10 euron välimaastosta. Nyt kerronkin teille kuinka päädyin tekemään tällaisia löytöjä.

Edullinen ja sinfoniaorkesterin konsertti on harvemmin sanapari joka tuntuisi todelta. Se on kuitenkin mahdollista, jos tietää miten toimia. Ja etenkin, jos kuuluu alennusryhmiin opiskelijana, työttömänä, eläkeläisenä tai alaikäisenä. Suosin vuosilippuja ja kaikkia sellaisia, joilla pystyy menemään ja tekemään rajattoman määrän, ne maksavat aina itsensä takaisin. Kuten Laura vastikään kertoi rakkaudestaan Museokorttia kohtaan, ajattelin itse sijoittaa seuraavaksi johonkin Radion Sinfoniaorkesterin kausilippuvaihtoehdoista. Esimerkiksi kausilippu Satanen kustantaa opiskelijalle ainoastaan puolet alkuperäisestä satasen hinnasta. Tämän lisäksi olen kärppänä varaamassa Helsingin Kaupunginorkesterin kenraaliharjoituslippuja. Niihin pääsee yleensä kympillä, mutta hinnat vaihtelevat konserteittain.

Minusta on upeaa päästä suurten orkesterien konsertteihin halvalla. Se tuntuu arjen luksukselta ja ihan suunnattoman suurelta erikoisuudelta. Musiikkitalo miljöönä ja kauniisti pukeutuneet ihmiset ympärillä tuovat juhlan tuntua keskelle tuiki tavallista päivää. Ei minun tarvitse istua orkesterin edessä permannolla vaan voin istua kauempana, takana, piippuhyllypaikalla. Ei musiikkia katsota, sitä kuunnellaan.

Musiikkitalo, konsertin väliaika.

Musiikkitalo, konsertin väliaika.

Yksi huomionarvoinen edullinen konserttivaihtoehto on opiskelijakonsertit. Painotan nyt tekstissäni Helsinkiä, vaikka musiikin korkeakouluja löytyy useammista kaupungeista ja niiden opiskelijat esiintyvät varmasti myös useasti. Edeltävänä viikonloppuna googlailin tekemistä itselleni ja päädyinkin buukkaamaan samalle illalle Uudet sävelet – Kanteleluokka 30 -vuotta! -konserttiin liput, nekin alle kympillä. Kyseessä oli ainutlaatuinen sukellus kantelemusiikkiin, josta en tiennyt juuri mitään aiemmin. Kokonaan uusi ääni- ja sävymaailma avautui eteeni ja pakahduin onnesta. Sibelius-Akatemian kanteleluokan juhlakonsertissa oli sekä monipuolinen säveltäjien että soittajien kirjo ympäri maailmaa ja lisäksi konsertissa kuultiin ei yksi vaan useampia kantaesityksiä. Ei sellaista pääse ihan joka päivä kokemaan. Paitsi että Sibelius-Akatemian opiskelijat konsertoivat loppuvuoden lähes joka päivä Musiikkitalossa.

Eivätkä Akatemian opiskelijoiden konsertit ulotu ainoastaan Musiikkitaloon. Restobar Tenhossa konsertoi keskiviikkoiltana Akatemian opiskelijoista koottu nykymusiikkiyhtye NYKY Ensemble soittaen Philip Glassin musiikkia. Ajoitukseltaan konsertti oli täydellinen, sillä säveltäjälegenda itse konsertoi Musiikkitalossa seuraavana päivänä. Hänen konserttinsa oli harmikseni jo loppuunvarattu, kun havahduin siihen liian myöhään. NYKY Ensemble onnistui kuitenkin juoksuttamaan kylmänväreitä ihollani kokonaiset kaksi ja puoli tuntia – ja mikä parasta, täysin ilmaiseksi.

Ilmaiskonserttien kanssa tärkein valtti on ajoissa paikalla oleminen. Istumapaikkoja on yleensä rajoitetusti, joten esimerkiksi Glass-konserttiin saavuimme paikalle kokonaiset kolme varttia ennen konsertin alkua – onneksi. Paikka täyttyi pikkuhiljaa aivan ääriään myöten, ja harva poistui konsertin väliajallakaan. Poistuminen kun on aina mahdollista ja ilmaisten ja edullisten konserttien aikana ei tarvitse miettiä tuhlanneensa, jos musiikki ei tuotakaan elämystä.

Keskustelimme Tenhosta lähtiessämme poikaystäväni kanssa kulttuuririennoissa juoksemisesta. Helsinki sykkii koko ajan elämää ja hänelle sellainen on toisinaan jopa liikaa. Pienen paikkakunnan kasvattina kavahdin itsekin aluksi, mutta jälkeenpäin opin karsimaan kermat päältä. Ei minulla ole kuin muutama paikka jossa tapaan käydä. Poistun toisinaan mukavuusalueiltani ja lähden kauemmas konserttiin tai tapahtumaan, mutta tutuksi tulleet ja hyväksi koetut paikat ovat sellaisia, joissa laatua on lähes aina tarjolla. On uskomattoman ihanaa ja etuoikeutettua, että voin valita mihin haluan mennä, sillä koko ajan tapahtuu jotakin.

NYKY Ensemble

NYKY Ensemble

Edullisia konsertteja varaillessa huomaan kuitenkin uskaltavani heittäytyä rohkeammin. En mieti niinkään sitä, pidänkö musiikista tai tiedänkö soitettavista kappaleista etukäteen mitään. Ne tuntuvat samalta kuin gallerianäyttelyiden katsomiset: niihin voi vain mennä ja niistä voi lähteä jos siltä tuntuu. Yleensä ne kuitenkin ovat onnistuneet yllättämään positiivisesti, kuten edellä mainittu kantelekonsertti.

En käytä juuri mitään Helsingin kulttuuritapahtumia listaavia sivustoja. Kaikkiin tapahtumiin päädyn pitkälti Facebookin tai toisten sosiaalisten medioiden perusteella tai suoraan orkesterien nettisivujen kautta. Facebookissa löydän tapahtumat ystävieni kautta sekä tykkäilemällä milloin mistäkin kulttuuriaiheisesta sivusta tai tapahtumapaikasta. Sähköpostini täyttyy myös näyttelyistä ja konserteista kertovista uutiskirjeistä, sillä tilaan sellaiset aina.

Tänä sunnuntaina suuntaan vaihteeksi Musiikkitalolle, toistaiseksi loppuunvarattuun RSO:n kamarimusiikkikonserttiin. Kahden tyylin marraskuu -nimeä kantavassa konsertissa kuullaan Shostakovichia ja Schubertia. Tässä tapauksessa tiesin etukäteen molemmat kappaleet ja haluan vain kuulla ne livenä keskellä sunnuntaipäivää. Liput sain taas alle kympillä, kiitos opiskelijastatukseni.

Kermavaahtoa tai jotain muuta kevyttä massaa

Kermavaahtoa tai jotain muuta kevyttä massaa

Tuntemattomasta, kansallisidentiteetistä ja pakosta

Tuntemattomasta, kansallisidentiteetistä ja pakosta