Veljekset von Wright - suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan

Veljekset von Wright - suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan

Tätä näyttelyä on odotettu. Siitä uutisoitiin jo vuosi sitten, heti kun Ateneum julkisti tiedon: rakastetut von Wrightin veljekset saataisiin saman katon alle. Maamme tunnetuimmat taiteilijaveljekset, von Wrightin kolmikko, tunnetaan erityisesti luonnonmukaisista, realistisista eläin- ja lintuaiheisista maalauksista ja maisemista. He jäivät historiaan myös merkittävinä tieteellisten kuvitusten tekijöinä.

Jos sukunimi ei vielä soita kelloja, Sen Yhden teoksen mainitseminen varmasti riittää: Taistelevat metsot. Veljistä nuorimman, Ferdinand von Wrightin öljyvärimaalaus on yksi suomalaisen maalaustaiteen ikonisimpia teoksia. Varsin dramaattisesti lintujen soidinmenoja kuvaava teos on noussut sittemmin esimerkiksi talvisodan symboliseksi kuvaukseksi, ja sitä on jäljennetty niin yksityiskotien seinille kuin t-paitaprintteihin.

Ateneumiin perjantaina avautunut näyttely syventyy tutkimaan tämän monipuolisen veljeskolmikon taide-, kulttuuri- ja taidehistoriallista merkitystä. Koko kolmannen kerroksen laajuinen näyttely kattaa 300 teosta: öljyvärimaalauksia, vesiväritöitä, grafiikkaa ja luonnoksia ympäri Suomen.

Näyttely on merkittävä katsaus suomalaiseen taidehistoriaan. Viimeksi veljesten teoksia nähtiin saman katon alla vuonna 1982, joten Suomen 100-vuotisjuhlavuottakin ajatellen on jo aikakin saattaa veljesten elämäntyö jälleen yhteen. Veljekset von Wright –näyttelyn saatteeksi teemme nyt pienen katsauksen näiden veljesten elämään.

Magnus von Wrightin kukkatutkielmat ja -asetelmat hurmaavat hempeydellään.

Magnus von Wrightin kukkatutkielmat ja -asetelmat hurmaavat hempeydellään.

Von Wrightin veljekset kasvoivat Haminalahden kartanossa Kuopiossa. Poikien rakkaus luontoon syttyi jo lapsuudessa isän, majuri Henrik Magnus von Wrightin, metsästysharrastuksesta. Myös pojista kasvoi taitavia metsästäjiä, mistä oli hyöytyä myöhemmässä taideharrastuksessa. Von Wrightien työskentely perustui nimittäin ennen kaikkea juuri luonnontieteelliseen havainnointiin. Varsinkin lintujen osalta veljekset pyrkivät aina käyttämään tuoreita, vasta-ammuttuja eläimiä todellisen ulkonäön ja ominaisuuksien tallettamiseksi. Vaikka veljesten metsästysmäärä saattaa nyt tuntua jonkun mielestä etäännyttävältä, on muistettava, että 1800-luvulla aika ja ajatusmaailma oli varsin toinen. 

Kartanostaan huolimatta von Wrightien perhe ei ollut varakas. Kukaan veljistä ei juuri käynyt koulua, vaan he saivat opetusta kotiopettajalta ja äidiltään. Magnus von Wright, veljeksistä vanhin (1805-1868) sai jonkin verran koulutusta Turun kymnaanissa ja Tukholman taideakatemiassa, mutta hänestä ei koskaan tullut ylioppilasta. Hänestä kasvoi silti aikansa helsinkiläinen kulttuurivaikuttaja, joka työskenteli esimerkiksi Helsingin yliopiston piirrustussalin opettajana ja Suomen Taideyhdistyksen asiantuntijana.

Magnus julkaisi elämänsä aikana myös useita kirjoja ja kuvitti esimerkiksi Otava-lehteä. Ensimmäisen öljymaalauksensa hän maalasi päälle 30-vuotiaana. Eläinhahmojen ohella Magnus maalasi paljon kukka- ja hedelmäasetelmia, sekä jätti jälkeensä myös Helsinki-aiheisia teoksia, joissa hän kuvasi Helsingin kasvua 1800-luvun aikana. Nämä teokset ovatkin pääkaupungin historiasta kiinnostuneelle kiinnostava nähtävyys.

Lintukuvien joukosta löytää myös hieman eksoottisemman näköisiä yksilöitä, kuten etualalla olevasta Magnus von Wrightin Sininärhiä-teoksesta (1867, öljy) näkyy. 

Lintukuvien joukosta löytää myös hieman eksoottisemman näköisiä yksilöitä, kuten etualalla olevasta Magnus von Wrightin Sininärhiä-teoksesta (1867, öljy) näkyy. 

Myös Magnuksen pikkuveli Wilhelm von Wright (1810-1887) ampui ja maalasi lintuja jo pikkupoikana. Ei ihme, että hänestäkin kasvoi sittemmin taidemaalari ja kuvittaja. Wilhelm oli todella nuori vuonna 1823 matkustaessaan Tukholmaan auttaakseen isoveljeään Svenska foglar efter naturen tekemisessä, jota pidetään tänäkin päivänä paikkansapitävänä kuvauksena Ruotsin linnustosta. Wilhelm myös jäi Ruotsiin loppuiäkseen.

Wilhelmiä on pidetty veljeksistä teknisesti etevimpänä piirtäjänä ja maalarina. Wilhelmin elämä muuttui kuitenkin dramaattisesti vain 46-vuotiaana, kun hän sai halvauksen, joka teki hänet loppuiäkseen työkyvyttömäksi. Ura jäi muita veljiä lyhyemmäksi, mikä näkyy myös Ateneumin näyttelyn kokoonpanossa. 

Veljeksistä nuorin, Ferdinand (1822-1906) lienee kuitenkin metsojensakin vuoksi veljeksistä tunnetuin. Maisema- ja lintukuviensa lisäksi Ferdinand oli taitava muotokuvamaalari. Veljiensä tavoin hän opetteli maalaamaan jo lapsuudenkodissaan, kotiin tuotuja lintuja jäljentäen. 

Myös Ferdinandin tie vei Ruotsiin isoveljien avuksi vuonna 1837. Ferdinand päätti kuitenkin palata Suomeen vuonna 1844, jossa hän eli loppuikänsä tuotteliaana erakkona Haminalahdessa, Lugnet-nimisessä huvilassa. Haminalahdella ja Lugnetilla oli selvästi erityinen paikka Ferdinandin sydämessä. Hän kuvasi Lugnetiaan paljon, eri kuvakulmista, usein loputtoman kesäillan täydellisessä harmoniassa. 

Ferdinandkin sai halvauksen vuonna 1884, mutta sairastuminen ei kyennyt tukahduttamaan kuopuksen taiteellista tuotteliaisuutta. Ferdinand sai valtion taiteilijaeläkkeen pian halvauksensa jälkeen, mutta jatkoi työskentelyä aina kuolemaansa saakka, sängystään vaakatasossa maalaten. Itse asiassa myös Taistelevat metsot on syntynyt sairauden värittämien vuosien aikana.

Kyseinen teos saa näyttelyssä aseman vain yhtenä muiden joukossa, mikä on mielestäni varsin hyvä, sillä veljekset ja heidän teoksensa ovat näyttelyssä yhdenvertaisessa asemassa. Silti Taistelevien metsojen koko, tunnelma ja liike hätkähdyttävät: millaisiin saavutuksiin tämä taiteilija kykenikään vielä sairasvuoteeltaan käsin! Ei lainkaan ihme, että hän oli yksi Suomen ensimmäisiä taiteilijoita, joka kykeni elättämään itsensä pelkällä taiteellaan.

Haminalahden ympäristö toistuu veljesten maalauksissa vuodenajasta toiseen. Ferdinand von Wrightin Talvimaisema Haminalahdelta (1856, öljy) on loistava esimerkki siitä, kuinka kauniisti hän kotipaikkaansa kuvasi. 

Haminalahden ympäristö toistuu veljesten maalauksissa vuodenajasta toiseen. Ferdinand von Wrightin Talvimaisema Haminalahdelta (1856, öljy) on loistava esimerkki siitä, kuinka kauniisti hän kotipaikkaansa kuvasi. 

Veljekset von Wright on varsinkin klassikoiden ystävän must see-kohde, jonka yhteydessä kannattaa kiertää myös ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen levittäytynyt Suomen taiteen tarina. Yhdessä nämä näyttelyt muodostavat todella upean, taidehistoriaan tutustuttavan kokonaisuuden. 

Kokonaisuudessaan Veljekset Von Wright antaa museovieraalle sen mitä lupaa. Se on näyttely, joka kannattaa kiertää ajan kanssa, mahdollisuuksien mukaan ruuhka-ajan ulkopuolella. Varsinkin eläin- ja kasvikunnan tarkasteluun keskittyvät työt ovat nimittäin niin yksityiskohtaisia ja osa niin pieniä, että niiden tutkimista varten on varattu suurennuslaseja. Ja jollei niihin pääse käsiksi, paljon jää havaitsematta. Ja mainitsinko jo, että näyttelyn yhteistyökumppanin Korkeasaaren eläintarhan taholta eläinkuvien oheen on liitetty myös lapsille suunnattuja, kiinnostavia tietoiskuja ja kysymyksiä? Varsin hauska tapa yhdistää taide ja tiede yhdellä vierailulla.

Kolmen veljeksen varsin samanhenkiselle tuotannolle omistettu näyttely on aihepiireistään huolimatta ihailtavan monipuolinen. On eläimiä, kasveja, kirjeitä, kirjoja, asetelmia ja muotokuvia. Myös Luonnontieteelliseltä museolta lainatut, Magnuksen täyttämät linnut ovat kiinnostava lisä muuten kuvapainotteiseen näyttelyyn.

Wrightin veljesten taiteellisella tuotannolla tuntuu olevan luontainen, sisäänrakennettu sijansa suomalaisessa sielunmaisemassa. Maisema- ja kaupunkikuvat Aavasaksalta Helsinkiin ja Punkaharjulta Ouluun luovat laajan katsauksen aikansa kasvavaan Suomeen, jolle oli ja on kaupungistumisesta huolimatta ominaista luonnon ja neljän vuodenajan ainutlaatuinen rikkaus. Näyttelyn parasta antia onkin juuri Haminalahden ja luonnon kuvaus. Vehreät metsät, kimmeltävät järvet ja kumpuilevan maiseman koskemattomuus tavoittavat vielä 2010-luvun kaupungistuneessa suomalaisessakin jotain, joka tuntuu tutulta ja turvalliselta, rakkaalta ja tunnistettavalta.

Magnuksen kuvaukset 1800-luvulla kohisten muuttuvasta Helsingistä ovat kaupungin historiasta kiinnostuneille antoisa nähtävyys.

Magnuksen kuvaukset 1800-luvulla kohisten muuttuvasta Helsingistä ovat kaupungin historiasta kiinnostuneille antoisa nähtävyys.

Muusta näyttelystä irralleen sijoiteltu Jussi Heikkilän työ sopii loistavasti luonnonläheisen kokonaisuuden jälkisanoiksi. Aiemmin esimerkiksi kahvilaksi sisustettu valtaisa tila on tällä kertaa lähestulkoot tyhjä. Helsinki elää suurten ikkunoiden takana omaa elämäänsä. Seinillä on muutamia kirjekuoria ja kartta, katosta roikkuu metalliketjuja. Lähempi tarkastelu osoittaa ketjujen osat lintujen rengastamisessa käytetyiksi metallilenkeiksi. Jokaisessa on kunkin linnun yksilöllinen koodi. Ennen kaikkea yhdessä von Wrightien kansallisromanttisten maisemien kanssa jäävät kuitenkin mieleen Heikkilän seinään kirjatut sanat:

Mitä enemmän luonnolle avautuu, sitä enemmän se antaa. Mitä vaitonaisempi olet, sitä enemmän luonto sinulle puhuu. Me olemme samaa - minä, luonto ja sinä. 

Poistuessani Ateneumin komeudesta Helsingin harmaaseen loskaan tekeekin vain mieli samoilla kesäyön hiljentämällä niityllä, pakkasaamun huurruttamassa metsässä, haistaa meren suola ja kuulla kosken kohina, koskettaa männyn rapisevaa kaarnaa ja ihmetellä mättäällä loikkivaa jänistä. Palata sellaisten ikiaikaisten, ihmistä suurempien asioiden äärelle. Omille juurille ja siihen sielunmaisemaan, joka pysyy samanlaisena sukupolvesta toiseen.


Veljekset von Wright
Ateneumissa 25.2.2018 saakka
Kaivokatu 2, 00100 Helsinki

Lisätietoja näyttelystä, oheisohjelmasta ja aukioloajoista löydät Ateneumin kotisivuilta.

Mistä sinä haluaisit tietää enemmän?

Mistä sinä haluaisit tietää enemmän?

Elsa Tölli haluaa tehdä runopropagandaa

Elsa Tölli haluaa tehdä runopropagandaa