Kun sanat hiipuvat - 10+1 vinkkiä lukemisesta (uudelleen) innostumiseen

Kun sanat hiipuvat - 10+1 vinkkiä lukemisesta (uudelleen) innostumiseen

"On kovin kiusallista myöntää, ettei ahkeraksi lukijaksi identifioituva ihminen enää pysty keskittymään. Eikä tämä koske vain satojen sivujen pituisia romaaneja. Kun luen uutisia tai pitkiä artikkeleita, huomaan puoli tuntia myöhemmin siirtyneeni välilehdeltä toiselle, artikkelin keskeltä toisen loppuun ja lopulta Facebookin kissavideon kommenttiosioon. Yhä useammin padin näytöllä on New Yorkerin tai UP:n sijasta jokin muotiblogien lyhyistä postauksista ja iltaisin kahden kirjan sijasta kattoamme kohti ojentuu kaksi kalmankalpeaa valoa hohtavaa puhelinta. Lukuvalo on vaihtunut pimeyteen."

Tätähän ei kukaan kirjojen ystävä haluaisi itselleen myöntää. Kuukausi sitten tajusin, etten jaksanut enää lukea. Lukemattomuus oli hiipinyt elämääni varkain. Siinä missä ennen luin kirjan viikossa, oli määrä kahden vuoden ajan hitaasti laskenut päättyen onnettomaan tilanteeseen, jossa romaani tuli päätökseensä keskimäärin reilussa kuukaudessa ja yhä useampi kirja jäi kesken. Laatumedioiden tutkivat artikkelit eivät enää onnistuneet pitämään mielenkiintoani yllä, eivätkä uutissivustot päivittyneet työpäivän ulkopuolella. Hetkinä, joina minulla oli ollut tapana tarttua kirjaan, tartuinkin nyt todennäköisemmin puhelimeen. Pari tuttavaani allekirjoitti havaintoni, mutta harva halusi edes puhua aiheesta sen enempää. Jokin siinä nolottaa: kuinka vaihdoimme klassikot Pinterestin sieviin kuviin?

Useiden tuhoon tuomittujen, dieettipäätöksiä muistuttavien nyt mä muutun -lupausten romututtua lopullinen herääminen tapahtui kuitenkin vasta tajutessani, etten ollut lukenut yhtäkään kokonaista kirjaa kahteen kuukauteen. Silloin luku-uupumusta ei enää voinut laittaa edes yliopistolla koluttujen teosten piikkiin. Ymmärsin, että tilanteeseen oli tultava muutos.

B8E8AFCD-B01A-4254-BE3E-9FA1EFDF2205 (2).jpg

Miksi pidän lukemattomuutta niin tärkeänä asiana, että haluan kirjoittaa siitä pitkähkön artikkelin? Minulle lukeminen on aina ollut keino nauttia, rentoutua, paeta ja inspiroitua. Mitä enemmän luen, sitä enemmän kirjoitan. Lukeminen on tärkeässä roolissa koko elämänkaartani ajatellen. Muistot ja koetut elämänvaiheet ovat liitoksissa kirjoihin, joita luin kyseisenä aikana, ja varsinkin monet rakkaimmista lapsuusmuistoistani liittyvät juuri lukemiseen ja tarinoihin.

Lukemattomuus ei ole minulle vain henkilökohtainen asia. Uskon tutkimuksiin, joiden mukaan kaunokirjallisuuden lukeminen lisää keskittymiskykyä ja empaattisuutta, virkistää aivoja ja hidastaa täten esimerkiksi muistisairauksien etenemistä, parantaa parisuhteita ja vähentää stressiä. Lukeminen on äärimmäisen arvokas taito myös maailman ymmärtämisen kannalta. Se avaa oven toisiin maailmoihin, mahdollistaa vieraiden kulttuurien ja kadonneiden aikakausien ymmärtämisen sekä ruokkii mielikuvitusta. Uskon myös näkemykseen, jonka mukaan perheen yhteinen lukuharrastus viitoittaa lasten elämää enemmän kuin vanhempien tulotaso, ja että kodin kirjojen määrä selittää lasten koulumenestystä enemmän kuin pihalla olevien autojen määrä. 

Teknologian kehittyminen ja median muutos ovat lisänneet päivittäin vastaanottamamme informaation määrää valtavasti. Kun informaatioähky yhdistetään vielä työ- ja koulumaailman kasvaviin paineisiin, ei ole ihme että aivot uupuvat eikä maailman tapahtumien seuraaminen tai lukeminen kiinnosta. Kuinka helppoa ja helpottavaa onkaan pitkän työ- tai koulupäivän jälkeen avata televisio, maratoonata Netflixiä tai selata sosiaalisen median kuvavirtaa! Tämä toistuva todellisuuspakoiseen hyvän mielen kuplaan käpertyminen ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta, ainakaan pitkällä aikavälillä.

Neil Postman esitti jo vuonna 1985 julkaistussa kirjassaan Amusing Ourselves to Death, että median muutokset vaikuttavat yhteiskuntiin. Postmanin mukaan television - saati internetin - aikakaudella ihmiset odottavat yhä nopeampia ärsykkeitä. Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei meillä ole enää samanlaista mielenkiintoa paneutua esimerkiksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin: ne kun vaatisivat kykyä paneutua niihin pitkäjänteisesti. Kun kyky ja kiinnostus perehtyä asioihin katoaa, ihmiset tulevat vaihtaneeksi kansalaisoikeutensa kuluttamiseen ja viihteeseen. Oli Postmanin teoriasta mitä mieltä tahansa, suomalaistenkin äänestysaktiivisuus puhuu karua kieltään. 

2DABF859-9698-4587-BC28-26527C5AA462.jpg

Siksi olen erityisen huolissani huomatessani, että kysymys on kaltaistani keskittymiskyvytöntä yksilöä laajemmasta ongelmasta. Nykyään suomalaisesta peruskoulusta valmistuu joka vuosi tuhansia nuoria, jotka lukevat niin huonosti, etteivät he ymmärrä yksinkertaisia lauseita tai selviä kielellisesti arkisistakaan tilanteista. Pitkiä tekstejä nämä nuoret eivät jaksa lukea, tai jos jaksavatkin, mitään ei jää muistiin. Ongelma koskee erityisesti poikia: joka neljäs peruskoulun päättävä poika kirjoittaa heikosti, kun taas tytöillä luku on joka seitsemästoista. 

Yhtenä olennaisena syynä lukutaidon rappeutumiseen on juuri lukemisen väheneminen. Jopa kolmasosa nuorista ei lue omalla ajallaan enää ollenkaan, ja pojista peräti puolet ei lue lainkaan. Samaan aikaan kirjoittamisestakin on tullut vaikeaa. Lukutaidon taso on heikentynyt ennen kaikkea huono-osaisimpien perheiden lapsilla, kun taas hyväosaisissa perheissä lukutaidon taso on pysynyt yleensä erinomaisena.

Toisin sanoen lukemattomuus voi korreloida heikon luku- ja kirjoitustaidon kanssa, joka puolestaan voi heikentää jo varhaisessa vaiheessa nuoren mahdollisuuksia siirtyä haluamiinsa jatko-opintoihin. Myös tie työelämään vaikeutuu sitä mukaa, mitä heikompi luku- ja kirjoitustaito on. Viime päivinä on esimerkiksi kohistu tutkimuksesta jossa selvisi, että yhdeksäsluokkalaisista pojista joka viides ei kyennyt laatimaan sellaista työhakemusta, jolla voisi päästä edes haastatteluun. Tyttöjen vastaava luku oli joka 27:s.

Mutta ennen kuin kukaan alkaa syyttää laiskaa nykynuorisoa on hyvä huomata, että myös sadattuhannet aikuiset kärsivät heikosta lukutaidosta. Ongelma ei ole myöskään yksin digiaikaan siirtyneessä koulumaailmassa. Kuten moni muukin asia, lukemisen malli lähtee ensisijaisesti kotoa. Ja juuri siellä lapsille luetaan vähemmän kuin ennen. 

56372053-B795-4B8D-B6CE-9397C86278D6.jpg

Koska en siis selkeästi ole ongelmani kanssa yksin, jaan nyt muutamia vinkkejä lukemisen aktivoimiseen. Olit sitten kaltaiseni hiipuva lukija tai vasta lukemisesta ajatuksen tasolla kiinnostunut kokeilija, nämä minun ja muiden hyviksi huomaavat vinkit voivat olla avain (takaisin) tarinoiden maailmaan:

1. Unohda tekosyyt. Esimerkiksi rahalla ei ole mitään tekemistä lukemisen kanssa. Kirjastokortti ei maksa mitään, antikvariaatit ovat upeita aarreluolia ja alennusmyynneistä löytää vaikka ja mitä. Myös aikaa lukemiselle löytyy, kunhan sitä vain haluaa järjestää (jos tämä on perisyntisi, katso suoraan kohdat 7. ja 8.).

2. Jos ei ole koskaan innostunut lukemisesta, syynä voi olla se, ettei ole löytänyt itselleen sopivaa kirjallisuutta. Kokeile siis rohkeasti erilaisia kirjoja, sarjakuvia, tyylejä ja aiheita. 

3. Jos tuntuu, että vain yksi juttu kolahtaa ja uusien lajien kokeileminen päättyy toistuvasti fiaskoon, siinäkään ei ole mitään pahaa. Voit aivan hyvin pitäytyä niissä aiheissa, joista pidät. Kaikkien ei tarvitse rakastaa kotimaisia klassikoita tai innostua Nobel-ehdokkaista. Yhtä lailla arvokasta on lukea dekkareita, urheilukirjoja, scifiä tai chick litiä. Tärkeintä on, että jatkat lukemista.

4. Mitä enemmän lukee, sen helpommin se sujuu. Aivot oppivat ja mukautuvat sen mukaan, kuinka niitä käyttää. Älä kuitenkaan odota heti ihmeitä, vaan anna muutokselle aikaa. Kun lukee vaikka se välillä tuntuisikin pakkopullalta, alkavat aivot vähitellen tottua lukemiseen ja keskittyminen helpottuu. Ja se, että keskittyminen tuntuu ensi alkuun vaikealta, on vain entistä tärkeämpi syy lukea lisää.

5. Keskittymisessä auttaa, kun laittaa kännykän pois lähettyviltä. Laitteista ja ohjelmista ei tarvitse luopua kokonaan, mutta monella olisi karsimisen varaa. Itse latasin vastikään puhelimeeni Moment –nimisen sovelluksen, joka seuraa kännykän käyttöäni. Kuinka monta tuntia olisinkaan ehtinyt lukea, jos en olisi roikkunut netissä 3 tuntia 55 minuuttia ja vilkaissut puhelinta lähes sataa kertaa päivän aikana?

6. Jos 300 sivuinen romaani tuntuu ylitsepääsemättömältä, kokeile runoja ja novelleja. Lyhytkin teksti voi sulkea sisäänsä kokonaisen tarinan ja valtavan tunneskaalan.

7. Raivaa tietoisesti tilaa lukemiselle ja tee siitä säännöllinen rutiini. Voisitko sittenkin sulkea television ja käyttää saman ajan lukemiseen? Ehtisitkö lukea bussimatkalla tai olisiko sopivin hetki sittenkin ennen nukkumaanmenoa? Joillekin toimii myös aikataulun määritteleminen, toisille deadlinet taas näyttäytyvät päinvastoin lamaannuttavina ja ahdistavina. Kokeile, mikä juuri sinulle toimii parhaiten ja pidä siitä kiinni.

8. Kokeile e-kirjaa tai äänikirjoja. Niitä saa nykyään kirjastoistakin. Jälkimmäisiä voi myös kuunnella missä ja milloin tahansa, esimerkiksi työ- ja koulumatkoilla tai illalla vuoteessa. Suosittuja ostospaikkoja ovat muun muassa StoryTel, BookBeat ja Supla

9. Tee lukemisesta sosiaalista. Minulle lukeminen on yksityinen nautinto, mutta monet haluavat jakaa lukukokemuksensa toisten kanssa. Silloin kannattaa hyödyntää lukevia ystäviä, kirjablogeja, Facebook-ryhmiä ja lukupiirejä. Voit myös perustaa oman kirjakerhon tai lukea tietyn kirjan ja keskustella siitä jonkun tuttavan kanssa. Jo lukuprojektin aikana edistymisestä ja aiheista keskustelu voi olla tärkeä motivaattori.

10. Älä luovuta. Aivan kuten monet muutkin asiat, joskus lukeminen tuntuu vaikealta ja uuvuttavalta. Yritä silti jatkaa. Mutta jos jokin kirja vain tökkii kappale toisensa jälkeen, siirry seuraavaan. Niitä arvostelumenestyksiäkään ei ole mikään pakko kahlata väkisin läpi. Elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen.

Viimeisenä vinkkinä haluan sanoa, että älä väheksy mitään lukemista. Tärkeitä, ajatuksia herättäviä tarinoita on kaikkialla, kaikissa muodoissa: viime aikoina olen esimerkiksi liikuttunut valtavasti uusimmassa Trendissä julkaistusta Ilmari Pohjolan haastattelusta ja Kodin Kuvalehden Ihmiset-sarjan henkilökuvista. Näissäkin tarinoissa on uskomatonta kauneutta ja voimaa. Toistan: tärkeintä on, että lukee. 

7A1C0F06-5369-4EE3-97B8-639E11D5D721.jpg

Oma aktivoitumisprojektini on lähtenyt jo varsin mukavasti käyntiin. Olen virkeämpi, inspiroituneempi ja innostuneempi. Odotan, kuinka kesken olevat tarinat etenevät sen sijaan, että odottaisin ventovieraiden ihmisten uusia instakuvia tai blogipostauksia. Plussaa on ehdottomasti myös se, että erilainen elektroniikan käyttö ja somessa notkuminen ovat vähentyneet. Työnikään puolesta en voi luopua niistä täysin eikä Iphoneni tule vaihtumaan vanhaan sovelluksettomaan versioon, mutta olen jatkuvasti motivoituneempi laittamaan puhelimen syrjään ja valitsemaan vuoteeseeni parempaa seuraa.

Aivan kuten vanhoina hyvinä aikoina, yöpöydälläni on nyt taas kolme kirjaa: Aila Meriluodon runoja, F.H. Burnettin The Secret Garden ja antikvariaattilöytö, Anne de Courcyn 1939 – The Last Season. Sillä ei ole väliä, missä tahdissa ja järjestyksessä kirjat etenevät, kunhan etenevät.

Tärkeintä, että sanat alkavat taas kulkea.


Onko sinulla lisää vinkkejä lukemisesta innostumiseen? 

Elsa Tölli haluaa tehdä runopropagandaa

Elsa Tölli haluaa tehdä runopropagandaa

Manifestien manifesti

Manifestien manifesti