Olavi Louhivuori loihti voimakkaan äänimaiseman säkkipimeään

Kiasma-teatteri kuhisee perjantaina odottavan yleisön supinasta. Joku kuiskaa toisia olemaan hiljaa salin pimentyessä hiljalleen säkkipimeäksi. On aivan sama pitääkö silmiään kiinni vai auki, näky on tismalleen sama. Hiljalleen silmät tottuvat pimeään, mutta silloin kaukaa alkaa kumpuamaan hiljainen pauke. Se tuntuu samalta, kuin Tarussa Sormusten Herrasta Pippin tönäisee vanhan kallon kaivokuiluun – jostain alkaa kumuamaan hiljalleen voimistuva pauke. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään Tolkienin satuun viittaava tapahtuma, vaan muusikko Olavi Louhivuoren konsertti.

Ruumiillisuuden paino

Menetys, suru ja haavoittuvaisuus tuntuvat kehossa muodottomina, möykkymäisinä painoina. Niitä on vaikea paikallistaa. Belgialaisen taiteilijan Berlinde De Bruyckeren näyttely Sara Hildénin taidemuseossa asettaa vasten tämän painon tunteen kanssa. Vääntyneet muodot ilman päätä tai raajoja muistuttavat siitä, mitä ruumis on joskus ollut. Vaikka De Bruyckeren veistoksien hahmoissa onkin jotain tunnistettavuutta, etääntyvät ne esittämisessään. Kehollinen kokemus on kouristelevaa.

Sasha Rotts vie meidät koulunpenkille, jolla emme ole istuneet aiemmin

Kuvataiteilija Sasha Rotts on toistaiseksi ainoa ihminen, joka saa minut vakuuttumaan siitä, että vain hieman postimerkkiä suurempi maalaus voi tehdä kokoaan moninkertaisesti suuremman vaikutuksen. Kun teoksen koko yltää vain noin seitsemän senttimetrin korkeuteen, sitä täytyy tarkastella todella läheltä. Rotts haastaa taiteenkatsojan: sellainen, joka on tottunut pakittelemaan gallerissa metrien päähän itse teoksesta ja katselemaan sitä useammasta kulmasta joutuu nyt kulkemaan aivan maalauksen eteen edes nähdäkseen sen kunnolla.

Kuoleman kevään silminnäkijät

Kasvot 1918 on esillä Suomen kansallismuseon pop up-tilassa museokaupan yhteydessä. Sisällissotaa käsittelevässä näyttelyssä pääosassa ovat ennen kaikkea itse sodan eläneet ihmiset. Mitä Suomessa tapahtui 17. maaliskuuta, kun Rouva Grönberg saapui valokuvattavaksi studiolle? Aalto-yliopiston lavastustaiteen opiskelijoiden töissä puheenvuoro siirtyy puolestaan nykyisille nuorille sukupolville.