Aesthetic. Something that tumblr weirdo’s say way too often and use it for every damn thing under the sun. A generally annoying word.
— http://www.urbandictionary.com
Mikähän siinä on, että heti kun poistuu paikkakunnalta, siellä alkaa tapahtua vaikka ja mitä mielenkiintoista? Missaan tänä syksynä ainakin kaksi Helsingissä järjestettävää tapahtumaa: Runokuun sekä Suomen valokuvataiteen museoon avautuvan Francesca Woodmanin näyttelyn. Runokuu alkaa huomenna maanantaina, Woodmanin näyttelyn avajaisia vietetään puolestaan keskiviikkona 23.8.
Katariina Sarja on tullut tutuksi monelle oululaisille ja jyväskyläläisille teatterin ystäville. Hänet on nähty esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän Ylioppilasteattereiden, AdAstran, Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissin Latoteatterin sekä Jyväskylän Kansannäyttämön lavoilla. 24-vuotias Sarja on näytellyt muutaman vuoden sisällä noin kymmenessä pitkässä näytelmässä, keikkaillut sekä tehnyt erilaisia pienempiä esiintymisiä. Tänä kesänä oululaislähtöinen Sarja on loistanut Oulun Ylioppilasteatterin Huojuva Torni –näytelmässä, jonka nähdään viimeistä kertaa Byströmin pihalla tänä perjantaina.
Helsinki on heräämässä jälleen eloon syksyn kolistellessa nurkan takana. En halua puhua syksystä vielä ollenkaan, vaan keskittyä kesään ja juhlia sitä. Tänään alkavien Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmatarjontaa läpikäydessäni, listatakseni kaikki kiinnostavimmat jutut teille, huomaan avanneeni heti äkkiseltään kaksikymmentäkuusi uutta välilehteä.
Matkustin kuluneena sunnuntaina kolmella eri junalla Hyvinkäälle, sieltä pois ja jopa kaupungin sisällä. Ainoastaan yksi niistä oli täysin tavallinen lähijuna, eli matalalattiajuna Sm4. Varhain aamulla istuin Helsingin päärautatieasemalla siemaillen aamukahvia ja huomaten jonon muodostuvan pikkuhiljaa raiteen kuusi läheisyyteen.
Minä olen kasvanut Hyvinkäällä. Helsinkiin muutettuani olen nauttinut sen kulttuuriherkuista ja jatkuvasta elämän sykkeestä. Kesäisin Helsinki kuitenkin aina hiljenee ja osa gallerioista jää ainakin kuukauden mittaiselle kesätauolle. En tiedä vaikuttiko hiljeneminen vai mikä siihen, että havaitsin entisen kotikaupunkini heränneen eloon. Kaupunki, josta ennen ajattelin ettei siellä ikinä tapahdu mitään, on täyttynyt tänä kesänä varsin rikkaasta kulttuurielämästä.
Jo aiemmin hehkuttamani Tenho Restobar on saanut mitä parhaimman naapurin. Aivan parin korttelin päässä Harjukadulla sijaitsee pieni ja intiimi elokuvateatteri Riviera. Nettisivun tiedoissa kerrotaan heti alkajaisiksi näin:
Riviera — elämän parhaita juttuja
Hollywood-action ja keskiolut. Tai hyvä lager. Ainakin lasi punkkua ja arthousea. Elämänmakuista draamaa ja tarpeeksi kuivaa valkkaria.
Jane Austen on yksi niistä kirjailijoista, joiden tuotanto on vaikuttanut elämääni jopa ratkaisevalla tavalla. Olen viettänyt tuntikausia, viikkoja, ehkä jopa kuukausia Janen kanssa. Kirjojen sijasta rakkaus syttyi itseasiassa televisiosarjasta 1990-luvun puolivälissä, mutta kasvoi kirjoihin heti, kun se vain oli pienelle lapsenmielelleni mahdollista.
Tänä kesänä muotokuvien ystävän kannattaa ehdottomasti suunnata Helsinkiin. Taidehallissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa on molemmissa avoinna oma- ja muotokuviin keskittyvät näyttelyt, joissa katsoja pääsee tutustumaan laajalti eri aikakausien muotokuvataiteeseen.
Tomi Mäkilä on aina halunnut tehdä kaikkea mahdollista. Hän on halunnut olla kapellimestari, arkkitehti ja elokuvaohjaaja. Kaikkein tärkeintä Mäkilälle on kuitenkin tunne joka syntyy, kun sävellys alkaa muotoutua. Siinä on jotain selittämättömän nostattavaa, se on sukua ihastumisen ja rakastumisen tunteille. Juuri siksi Mäkilä on myös muusikko, joka tunnetaan yhtyeistä kuten Magenta Skycode, Montevideo ja The Crash.
"Mun vanhemmat oli laittanu mulle muistitikulle vanhoja lapsuusvideoita. Mä katoin niitä tossa yks päivä, ja siellä on videopätkä missä mä oon kaksvuotias, ja mä neuvon mun mummoa miten päin pitää pitää nallea kuvassa, että se näyttää hyvältä. Kaksvuotiaana. Mä en tiedä miks, mutta mulle on sanottu aina et mä oon ollu lapsena tosi musikaalinen. Sit niitä videoklippejä on ihan hirveesti ja missään mä en oo musikaalinen. Mut joka toisessa videossa mä oon sillee et missä mun kamera on tai sitten mul on se kamera kädessä."
