All tagged museo

Pieni keltainen

Kuulin sinusta oikeastaan jo pari vuotta sitten. Jo ensimmäisen kevään aikana tuntui siltä, että kaikki ympärilläni kohisivat sinusta. Halusivat sinut, puhuivat siitä kuinka mahtava olet: suorastaan parasta, mitä täällä oli tapahtunut pitkään aikaan! Pieni vastarannankiiski minussa kuitenkin vastusteli, varsin pitkäänkin. Välttelin sinua milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Mutta kuin Elizabeth ja Fitzwilliam, lopulta huomasin ennakkoluulon kääntyneen himoksi. Päästin sinut elämääni kesällä 2016. 

Miksi sinunkin kannattaisi matkustaa Brysseliin

Belgian pääkaupunki Bryssel ei ole vain betonia ja politiikkaa. Tästä varsin yleiseltä vaikuttavasta ennakkoluulosta poiketen se on myös ihailtavan monipuolinen kulttuuri- ja museokaupunki, jota myös arkkitehtuurin ystävä osaa arvostaa. Brysselissä tapahtuu koko ajan jotakin: on konsertteja, taidenäyttelyitä, ruokafestivaaleja ja lukuisia muita tapahtumia. Puhumattakaan kaupungin yli sadasta museosta, joiden kiertämiseen menee tovi jos toinenkin. 

Miksi sinunkin kannattaisi käydä Raahessa

Kyllä nykyään kelpaa olla raahelainen! Vuosikausien ajan olin lähes sanaton, kun minulta kysyttiin, mitä vanhassa kotikaupungissani oikeastaan on. Miksi kannattaisi matkustaa Raaheen? En osannut vastata. Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut jotain, jonka myötä voin tänään luetella ylpeästi montakin hyvää syytä vierailulle. 

Yksin ja nopeasti

Kun tapaamme ulkomailla asuvan ystäväni kanssa Helsingissä, sovimme treffit Kiasman etuovelle kymmeneksi. Siinä jompikumpi aina odottelee toista ja sitten mennään, kierretään hiljaisuudessa. Taiteen keskellä ei juuri tarvita sanoja, kuulumisia voidaan vaihtaa. Toisinaan istun lähikahvilassa odottamassa Ateneumin avautumista ja ryntään sinne ensimmäisenä. On maagista olla kahdessa Helsingin suurimmassa taidemuseossa kaikessa hiljaisuudessa, tosin niissä yleensä on muutama muu - mutta ihan vain muutama.

Poliittisen valokuvan festivaali 2017

Poliittisen valokuvan festivaalin avajaisiltana Suomen valokuvataiteen museo on täynnä ihmisiä, punaviininkatkua ja dj:n valikoimaa musiikkia. En näe teoksia, enkä kykene keskittymään. Ihmiset tönivät toisiaan, jossain taustalla vilahtelevat veriset eläimet. Kokemus on tyhjä, poistumme jo ensimmäisten juhlapuheiden myötä.

PVF on kuitenkin yksi kevään kiinnostavimpia tapahtumia, joten palaan näyttelyyn jo seuraavana päivänä. Tällä kertaa museo on vaiti. Vain muutama ihminen kiertää valtaisaa, osastoihin jaettua salia. Se on onni, sillä tämä on ensimmäinen näyttely, joka saa minut itkemään.