All tagged arvio

Venetsian 57. biennaali, Viva Arte Viva, osa 2

Tämänvuotinen biennaali on vähän utopiaa ja paljon dystopiaa. Tulevaisuudenkuva on melko pessimistinen; uhkakuvat ilmastonmuutoksesta, pakolaisongelmat, syrjäytyminen ja yksinäisyys, teknologian ja virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet ja uhkat. Teoksissa on paljon liikkuvaa kuvaa, multimediaa, valokuvaa, kollaasia eri materiaaleista ja eri tekniikoilla. Joukosta erottuu, kun on käyttänyt huumoria, herkkyyttä tai silkkaa luksusta, kuten Venetsian oma paviljonki tekee.

Venetsian 57. biennaali, Viva Arte Viva, osa 1

”The Aalto Natives”, Suomen paviljonki / Nathaniel Mellors ja Erkka Nissinen

”- Are you ready, son?
- Yes, father.
- It is time - project your essence down there. They are expecting you.
- Yes, father.
- And remember - from their perspective you are a God.
- Really?
- Yes - so try and use your intuition.
- I will, father!
- Go now, they are obsessed with timeliness.”

Tuomas A. Laitinen: A Porous Share

Materiaaleina ovat loisteputki, etikkahappo, hiiva, kuparisulfaatti, natriumvetykarbonaatti, vetyperoksidi, lasi, paperi. Palasinko lukion kemiantunnille vai saavuinko katsomaan taidenäyttelyä? Kierrän galleriaa ihmetellen teoksia, jotka ovat valmistustavoiltaan äärettömän erikoisia. Tuntuu, kuin olisin astunut tulevaisuuteen.

Siiri Haarla: Ich bin Siiri Haarla

Siiri Haarlan malaukset puhuvat kielellä, jota haluan jäädä kuuntelemaan pidemmäksi aikaa. Vahvat mielleyhtymät ja monitulkintaiset sisällöt jäävät painamaan mieltä Galleria Huudon rappusia alas ja ulos kävellessäni. Kuvakieli on räikeää, monisyistä ja kaikki on esitetty kirkkain ja puhtain värin. Helpon tuntuisesti ja suoraan, avoimesti ja rehellisesti.

Elina Ruohonen: Vallanjako

"Onko tuo todella Maria Veitola joka tuijottaa tuolta kohti" kysyn melkein ääneen astuessani tm•gallerian ovesta sisään. Pakko sen on olla, VoimaEeva ja pesäkunta on teoksen nimi, mutta ihan selkeä Veitola se on. Miksi taiteilija on maalannut Veitolan näiden villieläinten keskelle tänne? Onko Veitola uusi Frida Kahlo, apinoiden ympäröimänä sitten? Voisi hyvin ollakin, ja sehän tästä näyttelystä varsin feministisen tekeekin sitten. Entä jos se ei ole Veitola, miksi se on VoimaEeva - Eevan täytyy kuvastaa tässä yhteydessä Raamatun Eevaa.

Transformations – otteita maskuliinisuuden sanakirjasta

#AESTHETIC alkaa julkaista Vieraskynä-palstallaan vapaaehtoisten kirjoittajien tekstejä. Palstan aloittaa Ida Akkilan kirjoitus Transformations-dokumenttiteatteriesityksestä. 

Rakastan queer-teatteria. Rakastan teatterin kykyä puhua vaikeistakin asioista ja siten avartaa maailmaa. Tätä tekee myös Transformations-esitys. Se on Teemu Mäen ohjaama dokumenttiteatteriesitys, jota esitettiin viime vuonna ja uudelleen nyt 2017 helmikuussa Stoan teatterisalissa. Esitys lähtee seuraavaksi Tallinnaan ja mahdollisuudet ”lämmittelyesityksille” Helsingissä ovat vielä auki.

Jenni Hiltunen: Nothing Else Matters

Helsingissä tuntuu kevät. Seison Galerie Forsblomin Yrjönkadun sisäänkäynnin luona nauttien auringonsäteistä ihollani. Minulla ei ole kiire mihinkään. Galleria sulkeutuu puolen tunnin päästä, mutta tarvitsen vain pienen hetken maalausten kanssa toistamiseen saman päivän aikana.
Kyseessä on Jenni Hiltusen Nothing Else Matters.