Yhteinen tutkimusmatka

Yhteinen tutkimusmatka

Galleria Sculptorin ovea kehystää rihmastomainen, käsinkehrätty villa. Siitä teokset levittäytyvät galleriaan kohoten ylös seiniä, roikkuen katosta ja peittäen ikkunoita. Lauri Anttilan (s.1938) ja Corinna Helenelundin (s.1985) yhteisnäyttely “Pimeän keskiajan valo” tarkastelee heitä kumpaakin kiinnostavaa keskiajan teemaa vuoropuhelun ja ajatuksen vaihdon kautta. Eri vaiheissa työskentelyään olevat taiteilijat ovat yhdessä pohtineet esimerkiksi värin, valon ja ajan merkitystä. Miksi taiteilijat ovat päätyneet käsittelemään keskiaikaa, on sekin omanlainen polkunsa tai löytöretkensä. 

Vasen: Lauri Anttila:  Earth, Air, Fire, Water  (2019) ja Corinna Helenelund:  Orzchis Orschibuz  (2019) // Oikea: Corinna Helenelund (edessä):  Lihan ja valon seinät (Disibodenberg 2)  (2019) ja Lauri Anttila (takana):  Helsingin niittyjä  (2018-2019).

Vasen: Lauri Anttila: Earth, Air, Fire, Water (2019) ja Corinna Helenelund: Orzchis Orschibuz (2019) // Oikea: Corinna Helenelund (edessä): Lihan ja valon seinät (Disibodenberg 2) (2019) ja Lauri Anttila (takana): Helsingin niittyjä (2018-2019).

Anttilaa kiinnostaa keskiajassa etenkin tutkimukset valosta, astronomiasta ja kartografiasta. Galleriatilaan on asetettu vitriinejä, joiden sisällä esimerkiksi teoksessa Valo on lasisia linssejä, lasipalloja ja tietoa valon taittumisesta vedessä. Teokset Astrologin pöytä ja Helsingin niittyjä ovat tutkivia ja kurottavat tästä päivästä kohti keskiaikaa. Helenelund on puolestaan perehtynyt mystikko Hildegard of Bingenin teksteihin. Pehmeät materiaalivalinnat teoksissa, kuten Orzchis Orschibuz ja Lihan ja valon seinät, ovat tilassa verkostomaisia ja monisyisiä, jollain tavoin kouriintuntuvia. Ne  ulottavat yhtä lailla tähän hetkeen ja menneeseen. Anttilan tutkiva ote rinnastuu tähän rihmastoon oivallisesti. Yhteistyön aikana nämä eri tekemisen tavat ovat myös sekoittuneet: Anttila on tehnyt tekstiiliteoksen ja Helenelund on kulkenut Anttilan polkuja esimerkiksi patikoimalla Wolfsteinin linnaan Oberpfalzissa, Saksassa.

Vasen: Corinna Helenelund:  Huuhkaja  (2019), oikea: Lauri Anttila: takana  ”Pilgrimsleden”, Dalslanti  (2019) ja edessä vitriinit  Kadonnut paratiisi  (2019) ja  Valo  (2019).

Vasen: Corinna Helenelund: Huuhkaja (2019), oikea: Lauri Anttila: takana ”Pilgrimsleden”, Dalslanti (2019) ja edessä vitriinit Kadonnut paratiisi (2019) ja Valo (2019).

Kummallakin matka ajassa ja tilassa on tapahtunut tekemisen, kuten kutomisen, kävelyn ja kirjoittamisen kautta. Se on kenttätutkimusta ja vaeltamista, mutta myös vahvaa vuoropuhelua ympäristön, historian ja toisen tekijän kanssa. Tämä tutkimisen tapa ei ole vain tekijästä lähtevää resonointia, vaan yhtä merkittävää on se, kuinka ympäristö reagoi siinä toimijaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on yhteisteos Maisemapenkki, joka ei ole vain maiseman katsomiseen, vaan on myös itse maisemaa.

Näyttelykokonaisuus on hengittävä, lasin hauras ja silmän tarkka tutkimus hetkistä, jotka koskettavat meitä ja maailmaa läpi ajanjaksojen. Nuo hetket sitovat meidät osaksi ajan virtaa, joka ei ole koskaan sama ja joka tarjoaa loputtomasti tutkittavaa. Näyttelytilassa on mahdollista kulkea taiteilijoiden polkuja, tai sitten jatkaa vuoropuhelua omalla kokemuksellaan. Molemmat tekijät pohtivat millainen jälki paikkaan jää erilaisista kokemuksista. Miten ihminen havaitsee ja kokee maailmaa, mutta miten myös maailma havaitsee ja kokee ihmistä. Tällaista sukupolvien ylittävää yhteistyötä ja näyttelyitä näkisi mielellään enemmänkin.

Corinna Helenelund:  Viriditas  (2019)

Corinna Helenelund: Viriditas (2019)

Lauri Anttila & Corinna Helenelund

Pimeän Keskiajan Valo 

9.8. – 1.9.2019

Galleria Sculptor, Eteläranta 12, 00130 Helsinki / ti–pe 11–17, la–su 12–16.

Vappu Rossin hurmaavassa teoksessa aviopari muuttuu toisikseen

Vappu Rossin hurmaavassa teoksessa aviopari muuttuu toisikseen

Hanna Saarikoski: "Mitä tapahtuu ääriviivalle kun sen muuttaa kolmiulotteiseksi?"

Hanna Saarikoski: "Mitä tapahtuu ääriviivalle kun sen muuttaa kolmiulotteiseksi?"