Mia Hamari veistää puun sielun esiin

Mykistyin nähdessäni Mia Hamarin puuveistoksia ensimmäistä kertaa. Se tapahtui vieraillessani alkusyksystä Hämeen linnassa Pyhät ja pakanat -näyttelyssä. En ollut ennen nähnyt mitään vastaavaa.

Myös Helsingissä on tilaisuus nähdä Hamarin veistoksia. Galleria Forum Boxissa avautui vastikään taiteilijan yksityisnäyttely Kolmentoista kohtalot. Sydän hypähti melkein ulos rinnastani siitä innostuksesta, jonka tieto tästä sai aikaan.

Kermavaahtoa tai jotain muuta kevyttä massaa

Kiinnostavimpiin näyttelyihin kuuluu Sami Havian näyttely GUSH Taidemaalariliiton tm-galleriassa. Minulla ei ole mitään käsitystä mistä näyttely kertoo. Nimikin on kyseenalainen. Lehdistötiedote on pulppuilevaa proosaa, tavallaan kai runoutta. Maalauksissakin on hassuja muotoja, materiaaliyhdistelmiä ja ne ovat suorastaan leikitteleviä.

Korkeakulttuuria alle kympillä

Olen nyt kuluneen viikon aikana käynyt jo kahdessa konsertissa ja menossa tänä sunnuntaina kolmanteen. Olen yrittänyt sovittaa aikataulujani vielä pariin toiseenkin. Pienituloisen kukkaroa ei tällaiset ravaamiset eivät vavisuta juuri yhtään. Yksi tapahtumista oli ilmainen, ja toisiin löytyi liput noin 5-10 euron välimaastosta. Nyt kerronkin teille kuinka päädyin tekemään tällaisia löytöjä.

Tuntemattomasta, kansallisidentiteetistä ja pakosta

Monella tuntui myös olevan elokuvasta valmiiksi mielipide jo ennen sen ilmestymistä. Jollekin se oli turha, jollekin tärkeä, jollekin ihan sama. Moni tutuistani kertoi varsin tympääntyneeseen sävyyn, että käy katsomassa elokuvan siksi, että ”se pitää katsoa”. Joku sanoi, ettei todellakaan käy, ”koska tämä on maailman turhin projekti” - onhan kyseessä jo kolmas filmatisointi samasta kirjasta.

Apua marrasmasennukseen

Kesä on vapautta ja huolettomuutta. Tällaista on myös Salmenkiven maalausten tekniikkaa. Sivellin on suorastaan liitänyt pohjan päällä ja vedot yhdistyvät toisiinsa mutkattomasti. Kirkkaat värit sointuvat sulavasti toisiinsa ja muodostavat harmonian. Tätä seuratessa katse kulkeutuu maalauspohjaa pitkin vaivattomasti. On mahdoton muistaa pimeää vuodenaikaa tai edes omia huolia. Teokset ovat niin lennokkaita, että on suorastaan mahdotonta olla saamatta niistä voimaa. Myös maalausten värit antavat energiaa.

Rakkaudesta van Goghiin

Haukoin henkeäni jo ensimmäisten sekuntien aikana maalausjäljen elävyyden takia. Öljy väreilee valkokankaalla ja paksujen maalikerrosten voimakkuus suorastaan hätkähdyttää. Tuntuu kuin olisi galleriassa, jossa silmien edessä oleva maalaus muuttaisi muotoaan jatkuvasti. 

Pieni keltainen

Kuulin sinusta oikeastaan jo pari vuotta sitten. Jo ensimmäisen kevään aikana tuntui siltä, että kaikki ympärilläni kohisivat sinusta. Halusivat sinut, puhuivat siitä kuinka mahtava olet: suorastaan parasta, mitä täällä oli tapahtunut pitkään aikaan! Pieni vastarannankiiski minussa kuitenkin vastusteli, varsin pitkäänkin. Välttelin sinua milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Mutta kuin Elizabeth ja Fitzwilliam, lopulta huomasin ennakkoluulon kääntyneen himoksi. Päästin sinut elämääni kesällä 2016. 

Mistä sinä haluaisit tietää enemmän?

Osallistuitko kiinnostavaan tapahtumaan? Näitkö ajatuksia herättävän näyttelyn? Tiedätkö nousevan tekijän, joka ansaitsee saada äänensä kuuluviin? Törmäsitkö uuteen toimijaan, josta muidenkin pitäisi tietää? Ihailetko jotakuta tai onko joku ilmiö, jota et millään ymmärrä? Mietityttääkö joku asia kulttuurin kentällä, työelämässä tai alan opiskelussa? Kerro tai kirjoita siitä meille! 

Veljekset von Wright - suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan

Tätä näyttelyä on odotettu. Siitä uutisoitiin jo vuosi sitten, heti kun Ateneum julkisti tiedon: rakastetut von Wrightin veljekset saataisiin saman katon alle. Perjantaina avautunut näyttely on merkittävä katsaus suomalaiseen taidehistoriaan. Viimeksi veljesten teoksia nähtiin saman katon alla vuonna 1982, joten Suomen 100-vuotisjuhlavuottakin ajatellen on jo aikakin saattaa veljesten elämäntyö jälleen yhteen.